"Tipsu ei ole miellyttämishaluinen."
Tuohon lauseeseen törmää kaikkialla. Ja tästä syystä tipsua ei kannata pitää irti jos ei halua juosta pitkin kyliä puolimetrisen lauantaimakkaratangon kanssa, jolla yrittää houkutella rakkaan koiransa takaisin kotiin.
Lueskelin Tilken meille muuttaessa yleisiä ohjeita koiranpennun kouluttamisesta ja törmäsin neuvoon, jossa kehotettiin opettamaan koiralle perustottelevaisuutta. Ihan oikeasti.. tuohan on aika selvä juttu ihan maalaisjärjelläkin ajateltuna. Kivempihan se on tottelevaisen koiran kanssa elää. Mutta en oikeasti ollut edes oikein ajatellut asiaa, koska päähäni oli junttaantunut niin se ajatus, että tipsu ei tottele. Hyi minua.
Noh. Päätin sitten kuitenkin yrittää. En minä nyt mitään sirkustemppuja lähtenyt tavoittelemaan, mutta siis perustottelevaisuutta.
Kiellot tietysti.. Jostain syystä suuhunu jämähti komento "e-e", eikä se perinteinen "ei". Sanon "e-e" hyvin jämäkästi ja päättäväisesti silloin kun tipsu rakas tekee jotain, joka ei ole mielestäni niin valtavan hyvä juttu. Kun pentuaikana yhdistin tuohon komentoon esim. käsien läpsäisyn yhteen, niin pentu säikähti ääntä ja yhdisti komennon siihen. Ja se toimii! Se toimii ihan oikeasti. Vaikka Tilke juoksisi tukka putkella, niin kuullessaan komennon "e-e", se pysähtyy! Ihan oikeasti PYSÄHTYY ja lähtee tulemaan luokseni. Wao!
Mitäs sitten... Okei, olen yrittänyt iskostaa Tilken päähän sanaa "pissa". Aina kun se pissaa, sanon "pissa". Sen pitäisi saada koira sitten pissaamaan halutussa tilanteessa, kun osaa yhdistää sanan ja toiminnon. Tämäkin toimii. Joskus :) Eihän sitä aina voi pissattaa juuri silloin, kun äiti käskee! :D
Joskus kuulin neuvon siitä, että kannattaa opettaa pentu alusta alkaen kulkemaan ovesta vasta ihmisten jälkeen. Tämän päätin toteuttaa ja katsoa mihin se johtaa. Siitä ei ole seurannut mitään muuta kuin hyvää! Nyt kun koira tietää sen, että se kulkee ovesta viimeisenä, niin minun ei tarvitse stressata sitä, kun lapsi juoksee edelläni ulos jättäen oven auki jäljessään. Koira seisoo tyytyväisesti eteisessä vaikka en pidä remmistä kiinni, katselee minua ja odottaa, että koska mennään. Ja luultavasti tämä taito vaikuttaa myös siihen miten koira itsensä näkee.. se ei ole kodissamme laumanjohtaja.
Aloin heti Tilken meille muutettua harjoittelemaan luoksetuloa. Pidin pientä pentua vapaana (aitauksessa) ja nami kädessä huutelin sitä luokseni. Yritin toistaa käskyä, kehuja ja namin antoa monet kerrat ennen kuin otin pennun lopulta syliini, että se ei huomaa "tänne"-komennon tarkoittavan aina kiinni joutumista. Tätä olen reenannut vieläkin. Ja annas olla.. Meillä on tipsu, joka tottelee "tänne"-käskyä! Ja se tekee sen vielä mielellään! :) Se näyttää niin tyytyväiseltä, kun äiti huutaa luokse ja se pääsee vähän paijattavaksi, kehuttavaksi ja namikin sieltä saattaa irrota :)
Viimeksi eilen olin pitkällä metsälenkillä Tilken kanssa. Päästin sen vapaaksi heti, kun viimeinenkin talo oli n. 20m päässä. Tilke juoksi onnellisen näköisenä, eikä sitä tarvinnut edes komennella. Minulla oli taskussa nameja ja kutsuinkin Tilkeä useamman kerran luokseni palkiten sitä kehuilla ja herkuilla. Tällä hetkellä yritän myös opettaa sitä yhdistämään vislauksen samaksi käskyksi kuin "tänne". Vislaus kuitenkin kuuluu metsässä kauemmas kuin sanallinen komento. Vislausharjoituskin meni ihan parissa päivässä perille.
Olen pitänyt Tilkeä vapaana myös siskoni pihalla, koska siellä se on turvallista. Omassa pihassamme en voi sitä tehdä. Mutta on ihanaa huomata, että Tilke pysyy vapaana ja tottelee! <3
Tällä hetkellä yksi harjoitusta vaativa juttu olisi ihmisten päälle hyppiminen. Itse olen pennusta asti opettanut Tilkeä sille, ettei minun päälleni hypitä. En ole huomioinut sitä silloin. Jos olemme lenkillekin lähdössä, niin laitan pannan kaulaan vasta, kun hyppiminen loppuu. Sitten, kun pääsemme pihalle, niin lähden liikkeelle vasta, kun hyppiminen loppuu. Mutta kun muut antavat sen hyppiä päälleen :/ Varsinkin lapset.. he vain tykkäävät siitä, kun koira touhaa heidän kanssaan ja hyppiminen kuuluu siihen oleellisena osana. Eikä sillä periaatteessa niin väliäkään ole vaikka tipsu päälle hyppiikin.. onhan se niin pieni. Mutta periaatteesta haluaisin olla varma, ettei esim. lenkillä vastaantulevat ihmiset saisi aina kuratassuja housuilleen. Toki pidän remmin avulla huolen, ettei näin käy, mutta haluaisin opettaa Tilken sille kuitenkin. Neuvoja otetaan vastaan :)
Tilke osaa myös tulla lenkillä viereeni ilman, että sanon sanaakaan. Ei se remmissä vedä, siitä pidin huolen, ettei sitä ongelmaa tule, mutta joskus se lähtee kulkemaan mielestäni liian edellä. Silloin voin vain pysähtyä. Tilke katsoo minuun ja siirtyy pomppien vasemmalle puolelle viereeni :) Fiksu koira :) Okei, tämäkin on pitkän reenaamisen tulos :)
Tämä on mahtava tunne miten sitä ajan kuluessa oppii tuntemaan koiransa ja huomaa miten tavat ja tottumukset jotenkin sulautuvat toisiinsa. Koira oppii sen mitä minä siltä odotan ja minä opin sen miten koira toivoo asioiden menevän. Näen mikä tekee sen iloiseksi ja mistä se ei sitten niin kovin pidä. Kynsienleikkuu oli meille valtavan kova paikka. Tilke pisti sitä vastaan niin mahdottomasti, että meinasin jo luovuttaa koko touhun kanssa. Pidin kuitenkin pääni ja joka kerta vain leikkasin ne viimeiseen kynteen asti. Tilke purikin minua välillä.. rähisi ja rimpuili. En ymmärrä mistä se edes sai alkunsa, koska en koskaan päästänyt sitä esim. irti leikkaamisen aikana. Olin joka kerta määrätietoinen ja vein homman loppuun. Lopulta, luojan kiitos, vastarinta antoi periksi ja nyt kynsienleikkuu sujuu kuin tanssi :)
Olen saanut uskomattoman koiran.. <3 Se on niin kiltti ja tottelevainen.. ei jotenkin tipsumainen ollenkaan. Tai ainakaan sellainen, jollaiseksi tipsut kuvittelen. Tilke tuntuu miellyttämishaluiselta, hellyydenkipeältä neidiltä, joka rakastaa metsälenkkejä mamman kanssa ja kunnon painia isoveli-kissan kanssa <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti