Lisäinnostusta

Aluetoiminta.

Jostain uskomattoman typerästä syystä (tämän pitäisi kyllä olla monikko) sille löytää aina niin kovin vähän aikaa. Talonrakennus, häät.. tekosyitä :D

Mutta aina kun vain saa jostain varastettua aikaa ja ilmaannuttua oikeaan paikkaan oikeaan aikaan, niin ai että miten se piristääkään ja tuo taas sellaista ihanaa yhteenkuuluvuuden tunnetta muiden tipsuomistajien ja kaiken lisäksi vielä oman koirankin kanssa.

Toki meillä on Tilken kanssa paljon touhua omastakin takaa. Rakastamme molemmin pitkiä lenkkejä ihan hiljaisessa luonnossa. Tällä hetkellä lenkit tosin ovat vähän märkää sorttia. Mutta iha joka päivä me vain kömyämme itsemme sieltä neljän seinän sisältä ulos. Niinhän se on.. ei ole huonoja kelejä, on vain huonoja varusteita :D

Itselleni olen suunnitellut hommaavani vedenkestävät nastalenkkarit talveksi, jotta tuo juoksemisinto ei pääsisi vahingossakaan hiipumaan. Jos ei muuta, niin on on sitten ainakin pakko juosta, kun on uudet kengätkin ostanut :D

Tilkelle minulla on suunnitelmissa sadeasu. Se syksyinen kura ja märkyys tuntuvat menevän sinne koiran vatsanahkaan ja karvojen sisälmyksiin niin tiukasti, että se pesuoperaatio masentaa jo lenkille lähtiessä :D

Enkä tiedä miten hyväksi se on koiran ihollekaan pestä sitä joka päivä niin perusteellisesti. Eli jos sitä pukua..

Niin ja asiaan.. Meillä oli eilen näyttelyharjoitukset. Voi että miten mukavaa oli kaiken kiireen ja viikonlopputouhun keskellä pysähtyä hetkeksi ja keskittyä vain Tilkeen. Tilke on niin ihanan pirteä ja iloinen, valmis touhaamaan ja tutustumaan uusiin ihmisiin ja koiriin.

Meillä on näyttelypöydällä pieniä ongelmia hännän kanssa.. Vaikka Tilke sinne pöydälle mielellään menee, niin sitten kun tuomari lähestyy -> häntä laskee. Jotain epävarmuutta siellä siis on vaikka mielellään kyllä tuomaria pussailee ja heiluttaa häntäänsä.

Kotona harjoitellessa pöydällä seisominen sujuu hyvin ja Tilke tuntuu vain nauttivan huomiosta. Seisottaminen muutenkin sujuu mielestäni hyvin. Toki toiston mukanaan tuomaa varmuutta tarvitsemme. Mutta kun on niitä tekosyitä.. Nyt siis tiukka niska-persus-ote ihan itsestä ja reeniä.

Jokainen koiranomistajahan sen tietää miten ihania tolloja nuo karvakuonot ovat, ei kai sitä tarvitse erikseen kertoa. Se vain yllättää välillä itsenikin miten ihana side välillämme on ja miten mukavaa se yhdessä touhuaminen todella on.

Päivittäisillä lenkeillä se on sellaista menoa vain, mutta tuolla näyttelyharjoituksissa se yhdessä tekemisen ihanuus korostuu.

Mietinkin, että olisi mukavaa kehittää tuon ihanan palleron kanssa muutakin touhua. Meillä on erkkarin jälkeen aluetoiminnan puitteissa agilityyn tutustumista. Olisikohan se meidän juttu? Ainakin teen taas väkisin aikaa, että päästään Tilken kanssa paikalle :)