Tilke 3v10kk

Kuten kuvasta näkyy, niin meidän neitokaisesta on kasvanut kaunis nainen :) <3

Tämän todisti myös helatorstain näyttely Valkeakoskella, jonne Tilken ihana kasvattaja otti Tilken mukaan. Avo eri2 Sa Pn-2 vara-sert!!

Siitä luonnollisesti innostuneena tässä on selailtu tarjolla olevia näyttelyitä tarkalla silmällä :D Kasvattaja lupasi ainakin Ylivieskaan Tilken ottaa mukaan ja harkitsen itse tuonne Tuuriin lähtemistä. Ilmoittautumismaksu on vain tässä vaiheessa jo sen 50€, että sitä pitää tosissaan harkita :/

 

Tilke on kyllä uskomaton neiti. Ja näyttää siirtäneen luonteensa ja kauneutensa myös jälkikasvuunsa. Jo isoiksi kasvaneet tyttöset ovat kuulemma kauniita ja suloisia jokainen <3

Tilke on saanut pihaamme oman aitauksen ja koirankopin. Vaikka neiti kyllä pysyy pihassa itsekseenkin tosi hyvin, mutta varmempaahan se on aitauksessa pitää. No, sisällähän tuo luuhaa suurimman osan ajasta, mutta välillä on kiva laittaa aitaukseenkin.

Tilke oli kuulemma mahtava esitettävä. Pöydällä olokin on rauhoittunut äidiksi tulon jälkeen valtavasti. Yo. kuvankin olen ottanut yksin.

Haasteitakin Tilkellä siinä riitti kuten ao. kuvasta voi nähdä :)

 

 

Lihotuskuurille Valkeakosken tuomari Tilken laittoi. Pitää nyt katsoa vähän paremmin sen syömisten perään. Ei ole käynyt kyllä pienessä mielessäkään, että se söisi liian vähän :/

 



Kolme pientä prinsessaa

Käytiin niin hassusti, että meille syntyi pentuja :) Eipä siinä, ihan suunniteltujahan nuo itse pennut olivat, mutta että ne syntyivät MEILLE.. Ei niin suunniteltua :D
Olin niin onneton, etten saanut mitattua Tilkeltä lämpöjä.. No eihän sitä sitten tiennyt odottaakaan. Itse luotin jotenkin sokeasti siihen laskettuun aikaan vaikka pienten lasten äitinä tiedän varsin hyvin miten vähän siihen on luottaminen. Olinkin sitten vain kiukkuinen, kun Tilke ulisi ja ulvoi koko yön. Laskettuun aikaan oli matkaa vielä useampi päivä, eikä tällä äidillä meinannut leikata ollenkaan. No, sitten kun vihdoin tajusin, oli synnytys jo kovasti käynnissä. Soitin Tilken kasvattajan apuihin, mutta ehdin ennen hänen saapumistaan nähdä kahden pienen pennun syntymän. Ensimmäinen syntyi kovin tomerana ilman pussia ympärillään. Kaveri lähti heti mönkimään hyvin määrätietoisen näköisenä. Napanuoran jouduin leikkaamaan, mutta sen enempää apuja ei tuo ensimmäinen tarvinnut. Ehdin jo huokaista, mutta sitten syntyi se toinen. Kakkonen oli niiiiin pikkuisen näköinen. Niin avuton, eloton ja reppana.. Ihan sydäntä kylmäsi. Tilke keskittyi nuoleskelemaan kaikkea muuta kuin pentuaan, joten otin ohjat leikaten pussin auki pennun ympäriltä. Leikkasin myös napanuoran. Soittelin jatkuvasti ohjeita kasvattajalta.. Olo oli aika neuvoton :/ Pyörittelin märkää ja lämmintä pentua käsissäni, käärin sen pyyhkeeseen, hieroin, heijasin, juttelin ja jopa rukoilin.. Muistan hokeneeni ääneen.. "älä kuole, älä kuole, älä kuole". Pentu haukkoi henkeä harvakseltaan. Virkoamisen merkkejä tuli harvakseltaan, mutta tuli kuitenkin :) <3 Ei mennyt aikaakaan, kun tuokin pikkuinen mönki emän nisälle ruuan toivossa :) Kolmannen pennun tuli kasvattaja auttamaan maailmaan :) Voi sitä helpotusta ja tutinaa, kun joku ammattitaitoinen saapui paikalle :D

Tilken oli siis tarkoitus synnyttää pentunsa kasvattajan luona. Ehdin muutamaa päivää aikaisemmin sanoa, että "toisaalta harmittaa, kun en tule näkemään synnytystä". Kannattiko sanoa? ;) No, itseasiassa kannatti. Enpähän tuotakaan kokemusta vaihtaisi pois mistään hinnasta.

Nyt Tilke on kasvattajansa luona pentuineen ja koko nelikko on turvassa ja kunnossa :) Pentujen painot kasvaa ja nimetkin on jo päätetty. Ihanaa <3 Kävimme pojan kanssa jo kertaalleen noita mussukoita katsomassakin. Pojalla on Tilkeä valtava ikävä <3

 

Pennut syntyivät 27.4.2014

 

Tilke 2,5v

Ihan vain tovi mennyt viime postauksesta :D

Tässä välissä olemme muuttaneet landekunnasta toiseen ja Tilke on saanut hervottoman määrän lisää liikkumatilaa :) Lisäksi perheemme on kasvanut yhdellä ihmislapsella, joka syntyi pari viikkoa muuton jälkeen, viisi päivää yli lasketun ajan, elokuussa 2013 <3

 

Josko saisin siis anteeksi hiljaisuuden..? ;)

 

 

 

Tilke on kotiutunut erittäin hyvin ja viettää paljon aikaa ulkona vapaana. Siitä se on hassu tipsu, ettei karkaa. Ainakaan kovin kauas :D Elmo-kissan kanssa mennään pihalla peräkanaa :)

 

Näyttelyt meillä on tauolla. Ihan vain siitä syystä, että tässä on pari muutakin juttua meneillään ;) Ei tuon vauvelin kanssa pysty millään lähteä näyttelyihin. Hän nukkuu aivan olemattomia päiväunia ja on todellinen mammanpoika tissimies.. Mutta kyllä täältä taas joskus :)

 

Ihanaa alkanutta vuotta kaikille! :)

 

Tyhjä on

Ei se astutus tainnut onnistua. Laskujen mukaan Tilken pitäisi synnyttää tänään tai tässä parin päivän sisällä, mutta olen kyllä 99%:n varma, ettei tässä mitään tapahdu :/

Tilke on ollut juoksusta asti aika rauhallinen ja jotenkin masentunut. Lisäksi se on lihonut. Näistä syistä kuvittelin, että astutus olisi onnistunut, mutta lihominen taisi johtua vain penturuuan aloittamisesta ja lisäksi Tilkellä taitaa olla jotain juoksun jälkeistä masennusta. Kyllä se ihan pirteästi leikkii Elmo-kaverinsa kanssa ja tykkää lenkillä käydä, mutta ei se ole sellainen adhd kuin ennen.

 

 

Katsotaan nyt tässä vielä pari päivää, mutta kyllä kai torstaina saa jo lopettaa jännittämisen. Harmittaa kyllä melkoisesti vaikka tämä vähentääkin kesän ja syksyn työtaakkaa aika paljonkin. Olisi ollut ihanaa saada tänne pieniä koiravauvoja <3

Mutta ehkä seuraavasta juoksusta sitten.

Sitten en kyllä pysty enää lupaamaan, että hoitaisin pennut itse, eikä pennut tule sitten sillä tavalla tutuiksi.

 

Tilken muuttopäiväkin lähenee kovasti. Tutut kotikonnut jäävät pian taakse ja siirrymme viettämään loppuelämämme tuonne naapurikuntaan :) Tilke on tehnyt siellä maaston kanssa tuttavuutta jo melkoisesti, joten ihan shokkina ei muutto pääse tulemaan :)

 

 

20.4.2013

Pitkästä aikaa!
Aloitimme tämän vuoden näyttelyuramme Ylistaron erkkarissa. Ja tietysti meillä on jälleen kerran "vaivoinamme" juoksu.. :) Jo kolmas tälle neidille. Ovat tulleet melkeinpä päivälleen puolen vuoden välein.

Lisäksi meillä on vaivoinamme väärän värinen huulipuna :( Alla olevassa kuvassa se näkyy. Tilkeltä on jostain syystä lähtenyt suusta pigmenttiä. Sekä alhaalla että ylhäällä on vaaleanpunaista siellä missä ennen oli mustaa.

 

Ylistaron tuomari luuli sitä kieleksi ja moitti liian pitkälle tulevaa alaleukaa, mutta Vaasan kansainvälisessä koiranäyttelyssä huhtikuun 13. päivä tuomari katsoi suun todella tarkasti ja harmitteli itsekin tuota pigmentin menetystä. Muuten minulla olisi hyvin kaunis narttu :)

 

Huomiseen Kankaanpään ryhmänäyttelyynkin oli tarkoitus mennä, mutta peruin ilmoittatumisen alkuviikosta. Juoksun pöydällä aiheuttamat ongelmat ja tuo ainainen huulesta kuuleminen alkavat jo vähän kypsyttää. Ja kaiken lisäksi Tilke astutetaan tällä viikolla! :)

 

Olemme kaksilla treffeillä jo käyneetkin ja tänään on tiedossa vielä yhdet :) Meinaan hoitaa pennut kotona, joten vähän jännittää mitä tästä tulee :D Meillä on kesällä muutto edessä ja olen itsekin siunatussa tilassa, joten melkoista hulinaa on tiedossa. Mahdollisten tulevien pentujen isä on vielä niin ihana ja sympaattinen komistus, että en tiedä miten pystyn vastustaa kiusausta jättää pentueesta yksi kotiin :) <3 Isä on siis Mäntykartanon Erasmus <3

 

Ao. kuvassa Tilke on vauhdissa lempilelunsa kanssa, joka tuli kasvattajalta mukaan silloin toissakesänä :)

 

Parhaat kamut :)

 

 

 

 

 

Alla olevat kuvat on otettu tänään. Tilkellä ikää 1v 9kk <3



 

 

 



Kankaanpää 3.11.2012

Nuavvaan tuli Kankaanpään reissu tehtyä ja kaikki, jotka siellä paikalla olivat ja varsinkin narttukehän ympäristössä pyörineet huomasivat varmasti millaisen jästipään kanssa olin liikenteessä! En sitten tiedä onko vika koirassa, juoksussa vai esittäjässä, mutta eipä tuo häävistä ollut!

Olimme ajoissa paikalla, olimme treenanneet koko viikon, treenasimme vielä näyttelypaikallakin melkoisesti, mutta ei.. taas, kun tuomari otti ja kosketti Tilkeä, niin pylly iskeytyi pöytään ja pysyi siinä. Huoh.
Siinä vaiheessa alkoi kyllä sydänkin hakkaamaan niin mielettömästi ja kädet tärisemään, ettei siitä tullut enää mitään. Miten ihmeessä siellä saisi otettua leikkimielisemmän asenteen ja rentouduttua? En halua "tartuttaa" koiraani sellaista jännittynyttä olotilaa. Pelkään, että tästä tulee nyt kierre. Että jännitämme molemmin niin kovasti, että pöydästä tulee nyt sitten ongelma.

Tilke kyllä liikkui tosi nätisti ja oli kiltti, ei se ollut ongelma ollenkaan.

Niin, EH sieltä tuli. Arvostelussa oli maininta siitä, ettei Tilke pitänyt esiintymisestä tänään. Ja että koiraa käsiteltiin "sympaattisesti" :) Siitä tuli hyvä mieli. Eikä arvostelussa muutenkaan ollut muuta negatiivista mainintaa kuin "liikaa leukaa". Oli siis melkoisen sympaattinen tuomari.

Loppupäivä meni sitten ystävien koirien sijoitusta ja esiintymistä jännittäessä ja valokuvatessa. Sain lainata erään ystävän kameraa.. järjestelmäkameraa <3 <3 HALUAN JÄRJESTELMÄKAMERAN! Ehkä sitten joskus..

Toivottavasti muilla meni näyttelypäivä hyvin ja kaikki olivat tyytyväisiä :) Onnea voittajille!

Tästä alkoi meillä nyt sitten määrittelemättömän pitkä näyttelytauko.. Talveksi en ole edes näyttelyitä katsonut ja keväällä on luultavasti sitten taas juoksu ja josko sitten niitä pentujakin.. kuka tietää :)

Seinäjoki 28.10.2012

Päivän tunnelmia kuvaa hyvin kaksi sanaa; kuume ja kastemato. Kuume liittyy minuun ja flunssaani, ei siinä sen ihmeempiä, mutta olotilaan vaikutti mukavasti. Kastemato ei ollut läsnä ihan siinä perinteisessä olomuodossaan vaan luulenpa, että kastemato oli ottanut haltuunsa rakkaan Tilken pienen kropan :D Tämä tapahtui pöydällä. Kuvitelkaa näyttelypöydälle kastemato. Siitä saa hyvän mielikuvan, että miten Tilke käyttäytyi :)

Tilkellähän on juoksu. Ja taisi olla viikonloppuna vielä tärppipäivät. Lauantain reenit meni oikein hyvin, ei mitään hätää. Mutta annas olla, kun pääsimme parin eksymisen kautta (joojoo, osajan vaikka missä, mutta en sitten siellä missä pitäisi) sunnuntaina näyttelypaikalle, otin Tilken boksista ja päätin reenata vähän..........

...........

Kastemato.
"Minun pyllyyni et koske!"

Ei käy kyllä moittiminen, enhän minäkään noina ah niin ihanina naisellisuuden päivinä tykkää pyllyni kopeloinnista, varsinkaan jos sen tekisi joku tuiki tuntematon tyyppi :D

Arvosteluksi saimme EH:n. Nooh.. parempi sekin kuin H.

Jos nyt ei lasketa kaikkia ihania ihmisiä ja koiria, joita tuli nähtyä näyttelyssä, niin ihan ensimmäistä kertaa näyttelyssä oleminen ahdisti. Siihen vaikutti pari ihan konkreettistakin asiaa..

1. Seinäjoki Areena oli tukittu niin täyteen väkeä, että siellä oli turha kuvitellakaan reenaavansa koiraa. Laukut paukkuivat päähän, kun yritin seisottaa Tilkeä lattialla ties kuinka pienessä tilassa.. Yleensähän "siellä jossain reunalla" on tilaa treenata ja ihmetellä, mutta ei.. nyt kaikki sellainen jäi haaveisiin vain.

2. Kävin pissattamassa Tilkeä siihen varatulla alueella. Olin kävelemässä sieltä pois ja ohitin siinä sitten naisen koirineen (ja siellähän niitä riitti). Ko. nainen puhui puhelimessa ja seisoi siinä melko keskeisellä paikalla. Ei nyt mitenkään tientukkeena, mutta kuitenkin niin, ettei ohittaminen onnistunut kovin kaukaa. Tilke ja naisen koira haistoivat toisiaan. Kerran. Siis ihan normaalisti niin, että nenät osuivat yhteen. Nainen huikkasi minulle "ÄLÄ NYT SYÖTÄ SITÄ SILLE!".. Ehkä tämä ei tarvitse enempää kommentointia tai analysointia..?

3. Toisella pissareissulla (joo, Tilkeä pissattaa ja kakkattaa USEIN näyttelyreissuilla) olin tulossa takaisin sisälle, kun yhtäkkiä jonkun Chihuahua alkoi kiljua sydäntäsärkevästi. En tiedä varmasti mitä siinä tapahtui, mutta joko joku astui päälle tai sitten toisen koira puri tai mitä lie? Kiljuminen jatkui kauan ja se jäi kyllä mieleen :(

4. Kolmannella pissareissulla (katso kohdan 3 sulut :D ) olin kävelemässä takaisin oman kehän ääreen, kun ohitin erään perheen. Mies silitti heidän mustaa isoa koiraansa (rotua en tiennyt) ja nainen huusi siinä miehelle, että "ÄLÄ NYT HINKKAA SITÄ!! SITTEN SAAT HINKATA KUN ON KEHÄSSÄ KÄYTY!!"..


Siis ihan oikeasti..? Olen tietysti täysi aloittelija näissä, mutta eikö tuolla ihan oikeasti pitäisi olla (uskaltaako edes sanoa) kivaa..? Mukavaa..?
Eikö koiraa saa edes silittää näyttelyssä?
Eikö koirat saa tervehtiä toisiaan? Ymmärrän kyllä jos koira tulee jännityksestä agressiiviseksi, mutta eikö siitä voisi ilmoittaa, että "ole kiltti, äläkä tule kovin lähelle.. tämä saattaa purra"?


Eihän sinne ole pakko mennä. Mutta näyttelyissä käyminen on mielestäni mukavaa. Minulla on siellä yleensä mukavaa ja haluaisin Tilkenkin nauttivan siitä. On ihanaa nähdä muita tipsuja ja tipsujen omistajia. On ihanaa antaa aikaa sille omalle lemmikille.
Ehkä keskityn jatkossa vain siihen omaan touhuun ja vietellään Tilken kanssa hauskoja näyttelypäiviä siellä omassa pikku kuplassamme :D

Tulevana lauantaina onkin Kankaanpään pääerikoisnäyttely. Nyt on kyllä Tilkeä hipelöity ja kourittu niin, että luulisi tottuneen. Ja aion jatkaa tätä linjaa :D Saa vain nähdä miten käydään, kun siihen tulee vieras kopeloija.

Pitäkää peukkuja! :)