Nuavvaan tuli Kankaanpään reissu tehtyä ja kaikki, jotka siellä paikalla olivat ja varsinkin narttukehän ympäristössä pyörineet huomasivat varmasti millaisen jästipään kanssa olin liikenteessä! En sitten tiedä onko vika koirassa, juoksussa vai esittäjässä, mutta eipä tuo häävistä ollut!
Olimme ajoissa paikalla, olimme treenanneet koko viikon, treenasimme vielä näyttelypaikallakin melkoisesti, mutta ei.. taas, kun tuomari otti ja kosketti Tilkeä, niin pylly iskeytyi pöytään ja pysyi siinä. Huoh.
Siinä vaiheessa alkoi kyllä sydänkin hakkaamaan niin mielettömästi ja kädet tärisemään, ettei siitä tullut enää mitään. Miten ihmeessä siellä saisi otettua leikkimielisemmän asenteen ja rentouduttua? En halua "tartuttaa" koiraani sellaista jännittynyttä olotilaa. Pelkään, että tästä tulee nyt kierre. Että jännitämme molemmin niin kovasti, että pöydästä tulee nyt sitten ongelma.
Tilke kyllä liikkui tosi nätisti ja oli kiltti, ei se ollut ongelma ollenkaan.
Niin, EH sieltä tuli. Arvostelussa oli maininta siitä, ettei Tilke pitänyt esiintymisestä tänään. Ja että koiraa käsiteltiin "sympaattisesti" :) Siitä tuli hyvä mieli. Eikä arvostelussa muutenkaan ollut muuta negatiivista mainintaa kuin "liikaa leukaa". Oli siis melkoisen sympaattinen tuomari.
Loppupäivä meni sitten ystävien koirien sijoitusta ja esiintymistä jännittäessä ja valokuvatessa. Sain lainata erään ystävän kameraa.. järjestelmäkameraa <3 <3 HALUAN JÄRJESTELMÄKAMERAN! Ehkä sitten joskus..
Toivottavasti muilla meni näyttelypäivä hyvin ja kaikki olivat tyytyväisiä :) Onnea voittajille!
Tästä alkoi meillä nyt sitten määrittelemättömän pitkä näyttelytauko.. Talveksi en ole edes näyttelyitä katsonut ja keväällä on luultavasti sitten taas juoksu ja josko sitten niitä pentujakin.. kuka tietää :)
Tilke 1v9kk
lauantai 3. marraskuuta 2012
keskiviikko 31. lokakuuta 2012
Seinäjoki 28.10.2012
Päivän tunnelmia kuvaa hyvin kaksi sanaa; kuume ja kastemato. Kuume liittyy minuun ja flunssaani, ei siinä sen ihmeempiä, mutta olotilaan vaikutti mukavasti. Kastemato ei ollut läsnä ihan siinä perinteisessä olomuodossaan vaan luulenpa, että kastemato oli ottanut haltuunsa rakkaan Tilken pienen kropan :D Tämä tapahtui pöydällä. Kuvitelkaa näyttelypöydälle kastemato. Siitä saa hyvän mielikuvan, että miten Tilke käyttäytyi :)
Tilkellähän on juoksu. Ja taisi olla viikonloppuna vielä tärppipäivät. Lauantain reenit meni oikein hyvin, ei mitään hätää. Mutta annas olla, kun pääsimme parin eksymisen kautta (joojoo, osajan vaikka missä, mutta en sitten siellä missä pitäisi) sunnuntaina näyttelypaikalle, otin Tilken boksista ja päätin reenata vähän..........
...........
Kastemato.
"Minun pyllyyni et koske!"
Ei käy kyllä moittiminen, enhän minäkään noina ah niin ihanina naisellisuuden päivinä tykkää pyllyni kopeloinnista, varsinkaan jos sen tekisi joku tuiki tuntematon tyyppi :D
Arvosteluksi saimme EH:n. Nooh.. parempi sekin kuin H.
Jos nyt ei lasketa kaikkia ihania ihmisiä ja koiria, joita tuli nähtyä näyttelyssä, niin ihan ensimmäistä kertaa näyttelyssä oleminen ahdisti. Siihen vaikutti pari ihan konkreettistakin asiaa..
1. Seinäjoki Areena oli tukittu niin täyteen väkeä, että siellä oli turha kuvitellakaan reenaavansa koiraa. Laukut paukkuivat päähän, kun yritin seisottaa Tilkeä lattialla ties kuinka pienessä tilassa.. Yleensähän "siellä jossain reunalla" on tilaa treenata ja ihmetellä, mutta ei.. nyt kaikki sellainen jäi haaveisiin vain.
2. Kävin pissattamassa Tilkeä siihen varatulla alueella. Olin kävelemässä sieltä pois ja ohitin siinä sitten naisen koirineen (ja siellähän niitä riitti). Ko. nainen puhui puhelimessa ja seisoi siinä melko keskeisellä paikalla. Ei nyt mitenkään tientukkeena, mutta kuitenkin niin, ettei ohittaminen onnistunut kovin kaukaa. Tilke ja naisen koira haistoivat toisiaan. Kerran. Siis ihan normaalisti niin, että nenät osuivat yhteen. Nainen huikkasi minulle "ÄLÄ NYT SYÖTÄ SITÄ SILLE!".. Ehkä tämä ei tarvitse enempää kommentointia tai analysointia..?
3. Toisella pissareissulla (joo, Tilkeä pissattaa ja kakkattaa USEIN näyttelyreissuilla) olin tulossa takaisin sisälle, kun yhtäkkiä jonkun Chihuahua alkoi kiljua sydäntäsärkevästi. En tiedä varmasti mitä siinä tapahtui, mutta joko joku astui päälle tai sitten toisen koira puri tai mitä lie? Kiljuminen jatkui kauan ja se jäi kyllä mieleen :(
4. Kolmannella pissareissulla (katso kohdan 3 sulut :D ) olin kävelemässä takaisin oman kehän ääreen, kun ohitin erään perheen. Mies silitti heidän mustaa isoa koiraansa (rotua en tiennyt) ja nainen huusi siinä miehelle, että "ÄLÄ NYT HINKKAA SITÄ!! SITTEN SAAT HINKATA KUN ON KEHÄSSÄ KÄYTY!!"..
Siis ihan oikeasti..? Olen tietysti täysi aloittelija näissä, mutta eikö tuolla ihan oikeasti pitäisi olla (uskaltaako edes sanoa) kivaa..? Mukavaa..?
Eikö koiraa saa edes silittää näyttelyssä?
Eikö koirat saa tervehtiä toisiaan? Ymmärrän kyllä jos koira tulee jännityksestä agressiiviseksi, mutta eikö siitä voisi ilmoittaa, että "ole kiltti, äläkä tule kovin lähelle.. tämä saattaa purra"?
Eihän sinne ole pakko mennä. Mutta näyttelyissä käyminen on mielestäni mukavaa. Minulla on siellä yleensä mukavaa ja haluaisin Tilkenkin nauttivan siitä. On ihanaa nähdä muita tipsuja ja tipsujen omistajia. On ihanaa antaa aikaa sille omalle lemmikille.
Ehkä keskityn jatkossa vain siihen omaan touhuun ja vietellään Tilken kanssa hauskoja näyttelypäiviä siellä omassa pikku kuplassamme :D
Tulevana lauantaina onkin Kankaanpään pääerikoisnäyttely. Nyt on kyllä Tilkeä hipelöity ja kourittu niin, että luulisi tottuneen. Ja aion jatkaa tätä linjaa :D Saa vain nähdä miten käydään, kun siihen tulee vieras kopeloija.
Pitäkää peukkuja! :)
Tilkellähän on juoksu. Ja taisi olla viikonloppuna vielä tärppipäivät. Lauantain reenit meni oikein hyvin, ei mitään hätää. Mutta annas olla, kun pääsimme parin eksymisen kautta (joojoo, osajan vaikka missä, mutta en sitten siellä missä pitäisi) sunnuntaina näyttelypaikalle, otin Tilken boksista ja päätin reenata vähän..........
...........
Kastemato.
"Minun pyllyyni et koske!"
Ei käy kyllä moittiminen, enhän minäkään noina ah niin ihanina naisellisuuden päivinä tykkää pyllyni kopeloinnista, varsinkaan jos sen tekisi joku tuiki tuntematon tyyppi :D
Arvosteluksi saimme EH:n. Nooh.. parempi sekin kuin H.
Jos nyt ei lasketa kaikkia ihania ihmisiä ja koiria, joita tuli nähtyä näyttelyssä, niin ihan ensimmäistä kertaa näyttelyssä oleminen ahdisti. Siihen vaikutti pari ihan konkreettistakin asiaa..
1. Seinäjoki Areena oli tukittu niin täyteen väkeä, että siellä oli turha kuvitellakaan reenaavansa koiraa. Laukut paukkuivat päähän, kun yritin seisottaa Tilkeä lattialla ties kuinka pienessä tilassa.. Yleensähän "siellä jossain reunalla" on tilaa treenata ja ihmetellä, mutta ei.. nyt kaikki sellainen jäi haaveisiin vain.
2. Kävin pissattamassa Tilkeä siihen varatulla alueella. Olin kävelemässä sieltä pois ja ohitin siinä sitten naisen koirineen (ja siellähän niitä riitti). Ko. nainen puhui puhelimessa ja seisoi siinä melko keskeisellä paikalla. Ei nyt mitenkään tientukkeena, mutta kuitenkin niin, ettei ohittaminen onnistunut kovin kaukaa. Tilke ja naisen koira haistoivat toisiaan. Kerran. Siis ihan normaalisti niin, että nenät osuivat yhteen. Nainen huikkasi minulle "ÄLÄ NYT SYÖTÄ SITÄ SILLE!".. Ehkä tämä ei tarvitse enempää kommentointia tai analysointia..?
3. Toisella pissareissulla (joo, Tilkeä pissattaa ja kakkattaa USEIN näyttelyreissuilla) olin tulossa takaisin sisälle, kun yhtäkkiä jonkun Chihuahua alkoi kiljua sydäntäsärkevästi. En tiedä varmasti mitä siinä tapahtui, mutta joko joku astui päälle tai sitten toisen koira puri tai mitä lie? Kiljuminen jatkui kauan ja se jäi kyllä mieleen :(
4. Kolmannella pissareissulla (katso kohdan 3 sulut :D ) olin kävelemässä takaisin oman kehän ääreen, kun ohitin erään perheen. Mies silitti heidän mustaa isoa koiraansa (rotua en tiennyt) ja nainen huusi siinä miehelle, että "ÄLÄ NYT HINKKAA SITÄ!! SITTEN SAAT HINKATA KUN ON KEHÄSSÄ KÄYTY!!"..
Siis ihan oikeasti..? Olen tietysti täysi aloittelija näissä, mutta eikö tuolla ihan oikeasti pitäisi olla (uskaltaako edes sanoa) kivaa..? Mukavaa..?
Eikö koiraa saa edes silittää näyttelyssä?
Eikö koirat saa tervehtiä toisiaan? Ymmärrän kyllä jos koira tulee jännityksestä agressiiviseksi, mutta eikö siitä voisi ilmoittaa, että "ole kiltti, äläkä tule kovin lähelle.. tämä saattaa purra"?
Eihän sinne ole pakko mennä. Mutta näyttelyissä käyminen on mielestäni mukavaa. Minulla on siellä yleensä mukavaa ja haluaisin Tilkenkin nauttivan siitä. On ihanaa nähdä muita tipsuja ja tipsujen omistajia. On ihanaa antaa aikaa sille omalle lemmikille.
Ehkä keskityn jatkossa vain siihen omaan touhuun ja vietellään Tilken kanssa hauskoja näyttelypäiviä siellä omassa pikku kuplassamme :D
Tulevana lauantaina onkin Kankaanpään pääerikoisnäyttely. Nyt on kyllä Tilkeä hipelöity ja kourittu niin, että luulisi tottuneen. Ja aion jatkaa tätä linjaa :D Saa vain nähdä miten käydään, kun siihen tulee vieras kopeloija.
Pitäkää peukkuja! :)
tiistai 23. lokakuuta 2012
sunnuntai 21. lokakuuta 2012
Toinen juoksu
Meidän iso tyttömme on jo 1v 3kk ja eiköhän meillä ole jo toiset juoksutkin seurana!
Tällä kertaa ei olla päästy ihan niin helpolla kuin viimeksi. Viime kerralla taisin pari veripisaraa pyyhkäistä lattialta, mutta nyt niitä on kyllä jatkuvasti kaikkialla. Ei nyt mitenkään ihan hirvitykseen asti, mutta kuitenki.
Jätettiin juoksun vuoksi eilinen mätsäri väliin. En edes tiedä saako mätsäriin juoksuisen nartun kanssa mennä, mutta ihan vain oman mielekkyyden vuoksi päätettiin, ettei mennä.
Seuravaana viikonloppuna meillä on jo Seinäjoen näyttelykin tiedossa. Eli jälleen kerran kiusaamme herrastipsuja.. :/ Pitää vain yrittää parhaansa mukaan pitää Tilkeä erillään muista, ettei kukaan pääsisi tulemaan hulluksi.
Ihanaa, kun alkaa pikkuhiljaa karvakin palailemaan. Olen syöttänyt Tilkelle kalaöljyä, harjaillut sitä useammin, käyttänyt kunnon juoksulenkeillä päivittäin. Ja aina lenkin päätteeksi otamme pihallamme omat pienet näyttelyharjoitukset :)
Tilken kasvattajan luo syntyi pentujakin.. ei tee yhtään mieli, ei.. ;)
Mutta ei vain voi vielä tässä vaiheessa, kun asuntomme on jo tällekin kokoonpanolle melkoisen pieni :/
Ehkä sitten joskus :)
maanantai 8. lokakuuta 2012
Lisäinnostusta
Aluetoiminta.
Jostain uskomattoman typerästä syystä (tämän pitäisi kyllä olla monikko) sille löytää aina niin kovin vähän aikaa. Talonrakennus, häät.. tekosyitä :D
Mutta aina kun vain saa jostain varastettua aikaa ja ilmaannuttua oikeaan paikkaan oikeaan aikaan, niin ai että miten se piristääkään ja tuo taas sellaista ihanaa yhteenkuuluvuuden tunnetta muiden tipsuomistajien ja kaiken lisäksi vielä oman koirankin kanssa.
Toki meillä on Tilken kanssa paljon touhua omastakin takaa. Rakastamme molemmin pitkiä lenkkejä ihan hiljaisessa luonnossa. Tällä hetkellä lenkit tosin ovat vähän märkää sorttia. Mutta iha joka päivä me vain kömyämme itsemme sieltä neljän seinän sisältä ulos. Niinhän se on.. ei ole huonoja kelejä, on vain huonoja varusteita :D
Itselleni olen suunnitellut hommaavani vedenkestävät nastalenkkarit talveksi, jotta tuo juoksemisinto ei pääsisi vahingossakaan hiipumaan. Jos ei muuta, niin on on sitten ainakin pakko juosta, kun on uudet kengätkin ostanut :D
Tilkelle minulla on suunnitelmissa sadeasu. Se syksyinen kura ja märkyys tuntuvat menevän sinne koiran vatsanahkaan ja karvojen sisälmyksiin niin tiukasti, että se pesuoperaatio masentaa jo lenkille lähtiessä :D
Enkä tiedä miten hyväksi se on koiran ihollekaan pestä sitä joka päivä niin perusteellisesti. Eli jos sitä pukua..
Niin ja asiaan.. Meillä oli eilen näyttelyharjoitukset. Voi että miten mukavaa oli kaiken kiireen ja viikonlopputouhun keskellä pysähtyä hetkeksi ja keskittyä vain Tilkeen. Tilke on niin ihanan pirteä ja iloinen, valmis touhaamaan ja tutustumaan uusiin ihmisiin ja koiriin.
Meillä on näyttelypöydällä pieniä ongelmia hännän kanssa.. Vaikka Tilke sinne pöydälle mielellään menee, niin sitten kun tuomari lähestyy -> häntä laskee. Jotain epävarmuutta siellä siis on vaikka mielellään kyllä tuomaria pussailee ja heiluttaa häntäänsä.
Kotona harjoitellessa pöydällä seisominen sujuu hyvin ja Tilke tuntuu vain nauttivan huomiosta. Seisottaminen muutenkin sujuu mielestäni hyvin. Toki toiston mukanaan tuomaa varmuutta tarvitsemme. Mutta kun on niitä tekosyitä.. Nyt siis tiukka niska-persus-ote ihan itsestä ja reeniä.
Jokainen koiranomistajahan sen tietää miten ihania tolloja nuo karvakuonot ovat, ei kai sitä tarvitse erikseen kertoa. Se vain yllättää välillä itsenikin miten ihana side välillämme on ja miten mukavaa se yhdessä touhuaminen todella on.
Päivittäisillä lenkeillä se on sellaista menoa vain, mutta tuolla näyttelyharjoituksissa se yhdessä tekemisen ihanuus korostuu.
Mietinkin, että olisi mukavaa kehittää tuon ihanan palleron kanssa muutakin touhua. Meillä on erkkarin jälkeen aluetoiminnan puitteissa agilityyn tutustumista. Olisikohan se meidän juttu? Ainakin teen taas väkisin aikaa, että päästään Tilken kanssa paikalle :)
maanantai 3. syyskuuta 2012
H!
Lähdimme ajelemaan tyttöjen kesken Tamperetta kohti eilen aamulla klo 7. Kilometrejä tuli se kevyet 450km edestakaisin, mutta onneksi Tilke tykkää olla autossa. Nautiskelee vain ja makoilee kaikessa hiljaisuudessa. Oli mukavaa keskittyä vain ja ainoastaan Tilkeen koko reissun ajan. Olimme siis kahdestaan matkassa.
Saavuttuamme näyttelypaikalle säikähdin vähän. Pihalla.. nurmikkoa.. märkää nurmikkoa. Onneksi kuitenkin tiesin harjoitelleeni nurmikolla kävelyä ja seisomista Tilken kanssa, joten mitään paniikkikohtausta en saanut kuitenkaan.
Olimme pelipaikalla sen verran varhain, että näimme alusta asti tipsujen arvostelun. Tuomari näytti mukavan vikkelältä, joten ei kovin kamalaa odotusaikaa ollut tiedossa. Kuten ei ollutkaan. Sain ajoitettua onneksi kävelytykset sen verran hyvin, että ehdin saada irtonurmet pois Tilken tassuista ja tassutkin kuiviksi ennen kehään menoa.
Kehässä meni mielestäni todella hyvin. Pöydällä Tilke seisoi nätisti, mutta tuomarista se ei tuntunut jostain syystä pitävän. Tajusin, että muiden ihmisten käpälöinti-harjoituksia meidän pitää tehdä. Siis niin päin, että joku käpälöi nimenomaan Tilkeä :D
Tuomari katsoi Tilken tosi vikkelästi, kävelytti edestakaisin ja ringin.. kättely ja "thank you".. Arvelin, että saamme EH:n tuomarin muiden arvostelujen perusteella. Kesäavustaja ojensi kuitenkin KELTAISEN nauhan ja sanoi arvosteluksi HYVÄ. "Saat hakea arvostelun".
MITÄ???
Aivan uskomaton tunne. Olin Tilkestä ylpeä, mutta samalla suoritukseemme pettynyt. Odotin mielenkiinnolla mitä arvostelussa sanotaan. Kehän laidalla olleet naiset ihmettelivät, että mikä ihme Tilkessä muka oli vikana.. Aloin lukea ja siellä puhuttiin pitkistä jaloista, neliömäisestä profiilista, rintakehän pienuudesta yms. Päätä ja silmiä sentään kehuttiin. Liikkuminen oli pelkästään riittävää..
Älytöntä.
Hain kotimatkalla jätskin ja karkkipussin, kuten kunnolla pettyneen naisen kuuluukin :)
Paijailin Tilkeä ja totesin, että onhan tuo koira ERI, sanoi kuka muu mitä tahansa.
Ei muuta kuin kuonot pystyssä kohti uusia pettymyksiä :) <3
3v poikani sanoi ihanasti illalla..
"Tiike hävis kiipaalus? Voi Tiike.. Aijjaan sua.. Ei se haittaa. Mennään sit seuraavaan kiipaaluun. Setä oli haamasti vaan vanha."
<3
Seuraavaksi siis lokakuun lopussa Seinäjoelle.
Saavuttuamme näyttelypaikalle säikähdin vähän. Pihalla.. nurmikkoa.. märkää nurmikkoa. Onneksi kuitenkin tiesin harjoitelleeni nurmikolla kävelyä ja seisomista Tilken kanssa, joten mitään paniikkikohtausta en saanut kuitenkaan.
Olimme pelipaikalla sen verran varhain, että näimme alusta asti tipsujen arvostelun. Tuomari näytti mukavan vikkelältä, joten ei kovin kamalaa odotusaikaa ollut tiedossa. Kuten ei ollutkaan. Sain ajoitettua onneksi kävelytykset sen verran hyvin, että ehdin saada irtonurmet pois Tilken tassuista ja tassutkin kuiviksi ennen kehään menoa.
Kehässä meni mielestäni todella hyvin. Pöydällä Tilke seisoi nätisti, mutta tuomarista se ei tuntunut jostain syystä pitävän. Tajusin, että muiden ihmisten käpälöinti-harjoituksia meidän pitää tehdä. Siis niin päin, että joku käpälöi nimenomaan Tilkeä :D
Tuomari katsoi Tilken tosi vikkelästi, kävelytti edestakaisin ja ringin.. kättely ja "thank you".. Arvelin, että saamme EH:n tuomarin muiden arvostelujen perusteella. Kesäavustaja ojensi kuitenkin KELTAISEN nauhan ja sanoi arvosteluksi HYVÄ. "Saat hakea arvostelun".
MITÄ???
Aivan uskomaton tunne. Olin Tilkestä ylpeä, mutta samalla suoritukseemme pettynyt. Odotin mielenkiinnolla mitä arvostelussa sanotaan. Kehän laidalla olleet naiset ihmettelivät, että mikä ihme Tilkessä muka oli vikana.. Aloin lukea ja siellä puhuttiin pitkistä jaloista, neliömäisestä profiilista, rintakehän pienuudesta yms. Päätä ja silmiä sentään kehuttiin. Liikkuminen oli pelkästään riittävää..
Älytöntä.
Hain kotimatkalla jätskin ja karkkipussin, kuten kunnolla pettyneen naisen kuuluukin :)
Paijailin Tilkeä ja totesin, että onhan tuo koira ERI, sanoi kuka muu mitä tahansa.
Ei muuta kuin kuonot pystyssä kohti uusia pettymyksiä :) <3
3v poikani sanoi ihanasti illalla..
"Tiike hävis kiipaalus? Voi Tiike.. Aijjaan sua.. Ei se haittaa. Mennään sit seuraavaan kiipaaluun. Setä oli haamasti vaan vanha."
<3
Seuraavaksi siis lokakuun lopussa Seinäjoelle.
perjantai 3. elokuuta 2012
Karvaton
Olen ihmetellyt jo pidemmän aikaa, että miksi ihmeessä Tilkestä lähtee niin valtavasti karvaa! Kuvittelin se olevan jotain vauvavillanpoistoa tai jotain muuta vastaavaa, mutta kasvattajalta asiaa kysyttyäni syykin selvisi.. Eli näillä pampuloilla tuppaa ilmeisesti karva tippumaan n. 4kk juoksun jälkeen. Ja meillähän siitä on suunnilleen 4kk, eli sitä tämän täytyy olla!
Siis se karvanlähtö ei ole mitään normaalia karvanlähtöä vaan sitä villaa on kaikkialla ja olen joutunut imuroimaan ihan päivittäin, ettemme hukkuisi siihen. Olen harjannutkin Tilkeä, kun ajattelin, että saan edes sen kaiken karvan vangittua harjaan ja vielä pihatiloissa, mutta kyllä siinä loppui käsivoimat ennen kuin karvanlähtö olisi alkanut laantumaan.
Nyt tämä ongelma alkaa onneksi olemaan jo ehtoon puolella, mutta jokainen varmasti osaa kuvitella, että mitä tämä tarkoittaa koiran ulkonäön kannalta.. Ei sillä nyt mitään kaljuja paikkoja sentään olen, mutta karva on todella ohutta :( Ja minähän menin siis ilmoittamaan Tilken vielä kolmeen näyttelyyn tänä vuonna. Ensimmäinen on jo 2. syyskuuta Tampereella, toinen 28. lokakuuta Seinäjoella ja kolmas 3. marraskuuta Kankaanpäässä ja tuo viimeinen onkin tipsujen pääerikoisnäyttely :) Saa nähdä miten meidän käydään, kun Tilke näyttää ihan kynityltä kanalta :/
Onneksi näyttelyt ovat kuitenkin hyvää harjoitusta ja mukavia kokemuksia, joten poisjääminen ei kävisi mielessäkään :)
Siis se karvanlähtö ei ole mitään normaalia karvanlähtöä vaan sitä villaa on kaikkialla ja olen joutunut imuroimaan ihan päivittäin, ettemme hukkuisi siihen. Olen harjannutkin Tilkeä, kun ajattelin, että saan edes sen kaiken karvan vangittua harjaan ja vielä pihatiloissa, mutta kyllä siinä loppui käsivoimat ennen kuin karvanlähtö olisi alkanut laantumaan.
Nyt tämä ongelma alkaa onneksi olemaan jo ehtoon puolella, mutta jokainen varmasti osaa kuvitella, että mitä tämä tarkoittaa koiran ulkonäön kannalta.. Ei sillä nyt mitään kaljuja paikkoja sentään olen, mutta karva on todella ohutta :( Ja minähän menin siis ilmoittamaan Tilken vielä kolmeen näyttelyyn tänä vuonna. Ensimmäinen on jo 2. syyskuuta Tampereella, toinen 28. lokakuuta Seinäjoella ja kolmas 3. marraskuuta Kankaanpäässä ja tuo viimeinen onkin tipsujen pääerikoisnäyttely :) Saa nähdä miten meidän käydään, kun Tilke näyttää ihan kynityltä kanalta :/
Onneksi näyttelyt ovat kuitenkin hyvää harjoitusta ja mukavia kokemuksia, joten poisjääminen ei kävisi mielessäkään :)
Tipsu - tottelevainen..?
Olen omistanut ennenkin kaksi tipsua ja lukenut jonkin verran (kuulemisesta puhumattakaan) kyseisestä rodusta.
Tuohon lauseeseen törmää kaikkialla. Ja tästä syystä tipsua ei kannata pitää irti jos ei halua juosta pitkin kyliä puolimetrisen lauantaimakkaratangon kanssa, jolla yrittää houkutella rakkaan koiransa takaisin kotiin.
Lueskelin Tilken meille muuttaessa yleisiä ohjeita koiranpennun kouluttamisesta ja törmäsin neuvoon, jossa kehotettiin opettamaan koiralle perustottelevaisuutta. Ihan oikeasti.. tuohan on aika selvä juttu ihan maalaisjärjelläkin ajateltuna. Kivempihan se on tottelevaisen koiran kanssa elää. Mutta en oikeasti ollut edes oikein ajatellut asiaa, koska päähäni oli junttaantunut niin se ajatus, että tipsu ei tottele. Hyi minua.
Noh. Päätin sitten kuitenkin yrittää. En minä nyt mitään sirkustemppuja lähtenyt tavoittelemaan, mutta siis perustottelevaisuutta.
Kiellot tietysti.. Jostain syystä suuhunu jämähti komento "e-e", eikä se perinteinen "ei". Sanon "e-e" hyvin jämäkästi ja päättäväisesti silloin kun tipsu rakas tekee jotain, joka ei ole mielestäni niin valtavan hyvä juttu. Kun pentuaikana yhdistin tuohon komentoon esim. käsien läpsäisyn yhteen, niin pentu säikähti ääntä ja yhdisti komennon siihen. Ja se toimii! Se toimii ihan oikeasti. Vaikka Tilke juoksisi tukka putkella, niin kuullessaan komennon "e-e", se pysähtyy! Ihan oikeasti PYSÄHTYY ja lähtee tulemaan luokseni. Wao!
Mitäs sitten... Okei, olen yrittänyt iskostaa Tilken päähän sanaa "pissa". Aina kun se pissaa, sanon "pissa". Sen pitäisi saada koira sitten pissaamaan halutussa tilanteessa, kun osaa yhdistää sanan ja toiminnon. Tämäkin toimii. Joskus :) Eihän sitä aina voi pissattaa juuri silloin, kun äiti käskee! :D
Joskus kuulin neuvon siitä, että kannattaa opettaa pentu alusta alkaen kulkemaan ovesta vasta ihmisten jälkeen. Tämän päätin toteuttaa ja katsoa mihin se johtaa. Siitä ei ole seurannut mitään muuta kuin hyvää! Nyt kun koira tietää sen, että se kulkee ovesta viimeisenä, niin minun ei tarvitse stressata sitä, kun lapsi juoksee edelläni ulos jättäen oven auki jäljessään. Koira seisoo tyytyväisesti eteisessä vaikka en pidä remmistä kiinni, katselee minua ja odottaa, että koska mennään. Ja luultavasti tämä taito vaikuttaa myös siihen miten koira itsensä näkee.. se ei ole kodissamme laumanjohtaja.
Aloin heti Tilken meille muutettua harjoittelemaan luoksetuloa. Pidin pientä pentua vapaana (aitauksessa) ja nami kädessä huutelin sitä luokseni. Yritin toistaa käskyä, kehuja ja namin antoa monet kerrat ennen kuin otin pennun lopulta syliini, että se ei huomaa "tänne"-komennon tarkoittavan aina kiinni joutumista. Tätä olen reenannut vieläkin. Ja annas olla.. Meillä on tipsu, joka tottelee "tänne"-käskyä! Ja se tekee sen vielä mielellään! :) Se näyttää niin tyytyväiseltä, kun äiti huutaa luokse ja se pääsee vähän paijattavaksi, kehuttavaksi ja namikin sieltä saattaa irrota :)
Viimeksi eilen olin pitkällä metsälenkillä Tilken kanssa. Päästin sen vapaaksi heti, kun viimeinenkin talo oli n. 20m päässä. Tilke juoksi onnellisen näköisenä, eikä sitä tarvinnut edes komennella. Minulla oli taskussa nameja ja kutsuinkin Tilkeä useamman kerran luokseni palkiten sitä kehuilla ja herkuilla. Tällä hetkellä yritän myös opettaa sitä yhdistämään vislauksen samaksi käskyksi kuin "tänne". Vislaus kuitenkin kuuluu metsässä kauemmas kuin sanallinen komento. Vislausharjoituskin meni ihan parissa päivässä perille.
Olen pitänyt Tilkeä vapaana myös siskoni pihalla, koska siellä se on turvallista. Omassa pihassamme en voi sitä tehdä. Mutta on ihanaa huomata, että Tilke pysyy vapaana ja tottelee! <3
Tällä hetkellä yksi harjoitusta vaativa juttu olisi ihmisten päälle hyppiminen. Itse olen pennusta asti opettanut Tilkeä sille, ettei minun päälleni hypitä. En ole huomioinut sitä silloin. Jos olemme lenkillekin lähdössä, niin laitan pannan kaulaan vasta, kun hyppiminen loppuu. Sitten, kun pääsemme pihalle, niin lähden liikkeelle vasta, kun hyppiminen loppuu. Mutta kun muut antavat sen hyppiä päälleen :/ Varsinkin lapset.. he vain tykkäävät siitä, kun koira touhaa heidän kanssaan ja hyppiminen kuuluu siihen oleellisena osana. Eikä sillä periaatteessa niin väliäkään ole vaikka tipsu päälle hyppiikin.. onhan se niin pieni. Mutta periaatteesta haluaisin olla varma, ettei esim. lenkillä vastaantulevat ihmiset saisi aina kuratassuja housuilleen. Toki pidän remmin avulla huolen, ettei näin käy, mutta haluaisin opettaa Tilken sille kuitenkin. Neuvoja otetaan vastaan :)
Tilke osaa myös tulla lenkillä viereeni ilman, että sanon sanaakaan. Ei se remmissä vedä, siitä pidin huolen, ettei sitä ongelmaa tule, mutta joskus se lähtee kulkemaan mielestäni liian edellä. Silloin voin vain pysähtyä. Tilke katsoo minuun ja siirtyy pomppien vasemmalle puolelle viereeni :) Fiksu koira :) Okei, tämäkin on pitkän reenaamisen tulos :)
Tämä on mahtava tunne miten sitä ajan kuluessa oppii tuntemaan koiransa ja huomaa miten tavat ja tottumukset jotenkin sulautuvat toisiinsa. Koira oppii sen mitä minä siltä odotan ja minä opin sen miten koira toivoo asioiden menevän. Näen mikä tekee sen iloiseksi ja mistä se ei sitten niin kovin pidä. Kynsienleikkuu oli meille valtavan kova paikka. Tilke pisti sitä vastaan niin mahdottomasti, että meinasin jo luovuttaa koko touhun kanssa. Pidin kuitenkin pääni ja joka kerta vain leikkasin ne viimeiseen kynteen asti. Tilke purikin minua välillä.. rähisi ja rimpuili. En ymmärrä mistä se edes sai alkunsa, koska en koskaan päästänyt sitä esim. irti leikkaamisen aikana. Olin joka kerta määrätietoinen ja vein homman loppuun. Lopulta, luojan kiitos, vastarinta antoi periksi ja nyt kynsienleikkuu sujuu kuin tanssi :)
Olen saanut uskomattoman koiran.. <3 Se on niin kiltti ja tottelevainen.. ei jotenkin tipsumainen ollenkaan. Tai ainakaan sellainen, jollaiseksi tipsut kuvittelen. Tilke tuntuu miellyttämishaluiselta, hellyydenkipeältä neidiltä, joka rakastaa metsälenkkejä mamman kanssa ja kunnon painia isoveli-kissan kanssa <3
"Tipsu ei ole miellyttämishaluinen."
Tuohon lauseeseen törmää kaikkialla. Ja tästä syystä tipsua ei kannata pitää irti jos ei halua juosta pitkin kyliä puolimetrisen lauantaimakkaratangon kanssa, jolla yrittää houkutella rakkaan koiransa takaisin kotiin.
Lueskelin Tilken meille muuttaessa yleisiä ohjeita koiranpennun kouluttamisesta ja törmäsin neuvoon, jossa kehotettiin opettamaan koiralle perustottelevaisuutta. Ihan oikeasti.. tuohan on aika selvä juttu ihan maalaisjärjelläkin ajateltuna. Kivempihan se on tottelevaisen koiran kanssa elää. Mutta en oikeasti ollut edes oikein ajatellut asiaa, koska päähäni oli junttaantunut niin se ajatus, että tipsu ei tottele. Hyi minua.
Noh. Päätin sitten kuitenkin yrittää. En minä nyt mitään sirkustemppuja lähtenyt tavoittelemaan, mutta siis perustottelevaisuutta.
Kiellot tietysti.. Jostain syystä suuhunu jämähti komento "e-e", eikä se perinteinen "ei". Sanon "e-e" hyvin jämäkästi ja päättäväisesti silloin kun tipsu rakas tekee jotain, joka ei ole mielestäni niin valtavan hyvä juttu. Kun pentuaikana yhdistin tuohon komentoon esim. käsien läpsäisyn yhteen, niin pentu säikähti ääntä ja yhdisti komennon siihen. Ja se toimii! Se toimii ihan oikeasti. Vaikka Tilke juoksisi tukka putkella, niin kuullessaan komennon "e-e", se pysähtyy! Ihan oikeasti PYSÄHTYY ja lähtee tulemaan luokseni. Wao!
Mitäs sitten... Okei, olen yrittänyt iskostaa Tilken päähän sanaa "pissa". Aina kun se pissaa, sanon "pissa". Sen pitäisi saada koira sitten pissaamaan halutussa tilanteessa, kun osaa yhdistää sanan ja toiminnon. Tämäkin toimii. Joskus :) Eihän sitä aina voi pissattaa juuri silloin, kun äiti käskee! :D
Joskus kuulin neuvon siitä, että kannattaa opettaa pentu alusta alkaen kulkemaan ovesta vasta ihmisten jälkeen. Tämän päätin toteuttaa ja katsoa mihin se johtaa. Siitä ei ole seurannut mitään muuta kuin hyvää! Nyt kun koira tietää sen, että se kulkee ovesta viimeisenä, niin minun ei tarvitse stressata sitä, kun lapsi juoksee edelläni ulos jättäen oven auki jäljessään. Koira seisoo tyytyväisesti eteisessä vaikka en pidä remmistä kiinni, katselee minua ja odottaa, että koska mennään. Ja luultavasti tämä taito vaikuttaa myös siihen miten koira itsensä näkee.. se ei ole kodissamme laumanjohtaja.
Aloin heti Tilken meille muutettua harjoittelemaan luoksetuloa. Pidin pientä pentua vapaana (aitauksessa) ja nami kädessä huutelin sitä luokseni. Yritin toistaa käskyä, kehuja ja namin antoa monet kerrat ennen kuin otin pennun lopulta syliini, että se ei huomaa "tänne"-komennon tarkoittavan aina kiinni joutumista. Tätä olen reenannut vieläkin. Ja annas olla.. Meillä on tipsu, joka tottelee "tänne"-käskyä! Ja se tekee sen vielä mielellään! :) Se näyttää niin tyytyväiseltä, kun äiti huutaa luokse ja se pääsee vähän paijattavaksi, kehuttavaksi ja namikin sieltä saattaa irrota :)
Viimeksi eilen olin pitkällä metsälenkillä Tilken kanssa. Päästin sen vapaaksi heti, kun viimeinenkin talo oli n. 20m päässä. Tilke juoksi onnellisen näköisenä, eikä sitä tarvinnut edes komennella. Minulla oli taskussa nameja ja kutsuinkin Tilkeä useamman kerran luokseni palkiten sitä kehuilla ja herkuilla. Tällä hetkellä yritän myös opettaa sitä yhdistämään vislauksen samaksi käskyksi kuin "tänne". Vislaus kuitenkin kuuluu metsässä kauemmas kuin sanallinen komento. Vislausharjoituskin meni ihan parissa päivässä perille.
Olen pitänyt Tilkeä vapaana myös siskoni pihalla, koska siellä se on turvallista. Omassa pihassamme en voi sitä tehdä. Mutta on ihanaa huomata, että Tilke pysyy vapaana ja tottelee! <3
Tällä hetkellä yksi harjoitusta vaativa juttu olisi ihmisten päälle hyppiminen. Itse olen pennusta asti opettanut Tilkeä sille, ettei minun päälleni hypitä. En ole huomioinut sitä silloin. Jos olemme lenkillekin lähdössä, niin laitan pannan kaulaan vasta, kun hyppiminen loppuu. Sitten, kun pääsemme pihalle, niin lähden liikkeelle vasta, kun hyppiminen loppuu. Mutta kun muut antavat sen hyppiä päälleen :/ Varsinkin lapset.. he vain tykkäävät siitä, kun koira touhaa heidän kanssaan ja hyppiminen kuuluu siihen oleellisena osana. Eikä sillä periaatteessa niin väliäkään ole vaikka tipsu päälle hyppiikin.. onhan se niin pieni. Mutta periaatteesta haluaisin olla varma, ettei esim. lenkillä vastaantulevat ihmiset saisi aina kuratassuja housuilleen. Toki pidän remmin avulla huolen, ettei näin käy, mutta haluaisin opettaa Tilken sille kuitenkin. Neuvoja otetaan vastaan :)
Tilke osaa myös tulla lenkillä viereeni ilman, että sanon sanaakaan. Ei se remmissä vedä, siitä pidin huolen, ettei sitä ongelmaa tule, mutta joskus se lähtee kulkemaan mielestäni liian edellä. Silloin voin vain pysähtyä. Tilke katsoo minuun ja siirtyy pomppien vasemmalle puolelle viereeni :) Fiksu koira :) Okei, tämäkin on pitkän reenaamisen tulos :)
Tämä on mahtava tunne miten sitä ajan kuluessa oppii tuntemaan koiransa ja huomaa miten tavat ja tottumukset jotenkin sulautuvat toisiinsa. Koira oppii sen mitä minä siltä odotan ja minä opin sen miten koira toivoo asioiden menevän. Näen mikä tekee sen iloiseksi ja mistä se ei sitten niin kovin pidä. Kynsienleikkuu oli meille valtavan kova paikka. Tilke pisti sitä vastaan niin mahdottomasti, että meinasin jo luovuttaa koko touhun kanssa. Pidin kuitenkin pääni ja joka kerta vain leikkasin ne viimeiseen kynteen asti. Tilke purikin minua välillä.. rähisi ja rimpuili. En ymmärrä mistä se edes sai alkunsa, koska en koskaan päästänyt sitä esim. irti leikkaamisen aikana. Olin joka kerta määrätietoinen ja vein homman loppuun. Lopulta, luojan kiitos, vastarinta antoi periksi ja nyt kynsienleikkuu sujuu kuin tanssi :)
Olen saanut uskomattoman koiran.. <3 Se on niin kiltti ja tottelevainen.. ei jotenkin tipsumainen ollenkaan. Tai ainakaan sellainen, jollaiseksi tipsut kuvittelen. Tilke tuntuu miellyttämishaluiselta, hellyydenkipeältä neidiltä, joka rakastaa metsälenkkejä mamman kanssa ja kunnon painia isoveli-kissan kanssa <3
keskiviikko 1. elokuuta 2012
Tilke 1v
Kauhistus, tämä mammahan aivan unohti tänne päivittää tärkeän tiedon pikkuneidin syntymäpäivästä! :)
Tilke täytti siis 1v 13.7 ja me juhlimme Tilken kasvattajan, veljen, äidin ja muiden tipsuystävien kanssa tärkeää päivää :)
Sankari sai kasvattajalta oikein lahjojakin. Ja kakkuakin oli tarjolla <3 Voikohan koiralla olla enää ihanampaa kasvattajaa? <3
Tilke rakastaa kiipeilyä. Meillä on tontilla valtavat läjät isoja kiviä ja niillä kiipeily on neidin lempparipuuhaa.
Olen muuten hyvin yllättynyt siitä miten hyvin Tilke pysyy vapaana pihalla. Olen pitänyt sitä vapaana paljon ja reenannut luoksetuloa jatkuvasti, käyttäen palkintoja ylenpalttisia kehuja ja herkkuja. Ilmeisesti se tuottaa tulosta, koska Tilkeä voi pitää tosi hyvin vapaana ja se oikeasti tottelee! Onkohan tipsuille tyypillinen emännän komennoista piittaamattomuus vasta tulon päällä vai olisiko meille käynyt niin onnellisesti, ettei siltä sellaista ominaisuutta löydykään..? Aika kai sen näyttää :)
maanantai 9. heinäkuuta 2012
Kokkolan kv-näyttely 7.7.2012
Lauantai oli tyttöjen reissupäivä, eli lähdettiin Tilke-neidin kanssa kahdestaan matkaan heti aamusta. Onneksi arvostelu oli merkattu alkavaksi vasta klo 11:10. Tähtäsin klo kymmeneen, joten lähdin kotoa vähän kahdeksan jälkeen. Vähän tuli yliarvioitua matkan kesto, mutta mukavaahan siellä oli kehän laidalla istuskella ja katsella ranskanbulldogien arvostelua, kun sääkin salli. Tuomari oli tällä rodulla sama kuin meillä ja yritinkin päästä vähän jyvälle hänen ajatusmaailmastaan siinä kuitenkaan onnistumatta.. koko päivänä. Sitten alkoikin jännittää, että miten meidän oikein käydään, kun jotkut ranskanbulldog-valiot saivat EH:n.. :/
Meidän treenaus on jäänyt kovin vähälle viime aikoina, mutta silti Tilke käyttäytyi mielestäni todella hyvin. Haasteita toi kehä, joka oli nurmikolla. Tilke yritti kulkea nenä maassa, joten remmi piti pitää tiukkana. Mutta muuten kaikki meni todella hyvin. ERI sieltä tuli ja sitten vielä sijoituimme kolmanneksi omassa luokassamme, jossa oli viisi koiraa :) Kasvattaja huomautti, että olemme tosiaan sijoittuneet joka näyttelyssä, eikä se ole huono saavutus ollenkaan :) Vaikka itse tunsin kyllä hienoista pettymystä.. joka ikinen kerta sitä vain tulee maalailtua niitä pilvilinnoja jonnekin niin korkealle, että kaikki ROPia huonompi arvostelu on pettymys :D Kisaajaluonne ilmeisesti :)
Se on jännä miten kehän ulkopuolella Tilke on kuin päätön kana. Sinkoilee kaikkialle ja tekee tuttavuutta jokaisen koiran ja ihmisen kanssa. Mutta annas olla, kun siirrymme kehään, niin Tilke ottaa jonkin uuden moodin. Olen aina varma, että neiti nukahtaa pystyyn. Ihan kuin se tietäisi, että tässä pitää nyt osata käyttäytyä ja voi taivas, kun käyttäytyminen onkin tylsää! :D
Minulla on suunnitteilla vielä kolme näyttelyä tälle vuodelle. Yhteenkään en ole vielä ilmoittautunut, mutta enköhän niistä jokaiseen vielä mukaan tunge.. Tampere, Seinäjoki ja Kankaanpää.
Tiedän ihan 100%:n varmasti, että Tilkestä kehkeytyy tämän murrosiän jälkeen niin valtavan ihana kaunotar, joka valloittaa kaikki <3 :)
Meidän neiti täyttää muuten tämän viikon perjantaina, 13.7, kokonaisen vuoden <3 Taidetaan käydä synttäreiden kunniaksi kasvattajaa ja Tilken äitiä ja veljeä moikkaamassa <3
Meidän treenaus on jäänyt kovin vähälle viime aikoina, mutta silti Tilke käyttäytyi mielestäni todella hyvin. Haasteita toi kehä, joka oli nurmikolla. Tilke yritti kulkea nenä maassa, joten remmi piti pitää tiukkana. Mutta muuten kaikki meni todella hyvin. ERI sieltä tuli ja sitten vielä sijoituimme kolmanneksi omassa luokassamme, jossa oli viisi koiraa :) Kasvattaja huomautti, että olemme tosiaan sijoittuneet joka näyttelyssä, eikä se ole huono saavutus ollenkaan :) Vaikka itse tunsin kyllä hienoista pettymystä.. joka ikinen kerta sitä vain tulee maalailtua niitä pilvilinnoja jonnekin niin korkealle, että kaikki ROPia huonompi arvostelu on pettymys :D Kisaajaluonne ilmeisesti :)
Se on jännä miten kehän ulkopuolella Tilke on kuin päätön kana. Sinkoilee kaikkialle ja tekee tuttavuutta jokaisen koiran ja ihmisen kanssa. Mutta annas olla, kun siirrymme kehään, niin Tilke ottaa jonkin uuden moodin. Olen aina varma, että neiti nukahtaa pystyyn. Ihan kuin se tietäisi, että tässä pitää nyt osata käyttäytyä ja voi taivas, kun käyttäytyminen onkin tylsää! :D
Minulla on suunnitteilla vielä kolme näyttelyä tälle vuodelle. Yhteenkään en ole vielä ilmoittautunut, mutta enköhän niistä jokaiseen vielä mukaan tunge.. Tampere, Seinäjoki ja Kankaanpää.
Tiedän ihan 100%:n varmasti, että Tilkestä kehkeytyy tämän murrosiän jälkeen niin valtavan ihana kaunotar, joka valloittaa kaikki <3 :)
Meidän neiti täyttää muuten tämän viikon perjantaina, 13.7, kokonaisen vuoden <3 Taidetaan käydä synttäreiden kunniaksi kasvattajaa ja Tilken äitiä ja veljeä moikkaamassa <3
maanantai 2. heinäkuuta 2012
Tuuri 9.6.2012
Hertsileiri! Tuosta näyttelystähän on jo melkein kuukausi, enkä ole siitä kommentoinut mitään! No nyt alkaa olla taas seuraava näyttely (Kokkola) oven takana, joten siksi asia pyörii nyt mielessä :)
Tuurissa siis saavutuksena luokkavoitto! Jo kolmannen kerran! Hyvä Tilke! PN-kehästä lennettiin kolmansina pihalle, mutta ei silti huono saavutus nuorelle neidille <3
Keli oli todella hyvä. Aurinko paistoi ja osan ajasta pärjäsi ihan vain t-paidalla. Lämmintä oli jotain 18 astetta. Kesää kohti siis kovasti menossa.
Tilke oli kehässä tosi väsynyt.. taisi olla liian kuuma. Mietin jo, että millä ihmeella saan sen pysymään hereillä loppuun asti. Laitoin sen sitten aina väliajoiksi boksiin, jotta saa edes hetken lepäillä ja olla varjossa. Mutta ehkä tuomari pitikin vähän rauhallisemmasta versiosta :D
Tulos oli siis JUN ERI-1 SA :)
Ensi lauantaina koittaa sitten Kokkolan koitokset. Kirjekuori löytyi postilaatikosta aamulla, mutta en ehtinyt avata sitä vielä. Pitää illalla katsoa, että mihin aikaan aamusta sitä pitääkään oikein olla liikenteessä :)
Harmi vain, kun en ole muilta touhuiltani ehtinyt reenaamaan Tilkeä ollenkaan. Pitää ottaa nyt viikon spurtti ja kokeilla josko sillä pärjäisi :)
Tuurissa siis saavutuksena luokkavoitto! Jo kolmannen kerran! Hyvä Tilke! PN-kehästä lennettiin kolmansina pihalle, mutta ei silti huono saavutus nuorelle neidille <3
Keli oli todella hyvä. Aurinko paistoi ja osan ajasta pärjäsi ihan vain t-paidalla. Lämmintä oli jotain 18 astetta. Kesää kohti siis kovasti menossa.
Tilke oli kehässä tosi väsynyt.. taisi olla liian kuuma. Mietin jo, että millä ihmeella saan sen pysymään hereillä loppuun asti. Laitoin sen sitten aina väliajoiksi boksiin, jotta saa edes hetken lepäillä ja olla varjossa. Mutta ehkä tuomari pitikin vähän rauhallisemmasta versiosta :D
Tulos oli siis JUN ERI-1 SA :)
Ensi lauantaina koittaa sitten Kokkolan koitokset. Kirjekuori löytyi postilaatikosta aamulla, mutta en ehtinyt avata sitä vielä. Pitää illalla katsoa, että mihin aikaan aamusta sitä pitääkään oikein olla liikenteessä :)
Harmi vain, kun en ole muilta touhuiltani ehtinyt reenaamaan Tilkeä ollenkaan. Pitää ottaa nyt viikon spurtti ja kokeilla josko sillä pärjäisi :)
perjantai 8. kesäkuuta 2012
Kauhajoki 2.6.2012
En tiedä vaatiko tuo reissu näin pitkän toipumisajan vai miksi kirjoitan vasta nyt, mutta parempi kaiketi myöhään kuin ei milloinkaan :)
Sattuneesta syystä kuvia tuolta reissulta ei ole ollenkaan, valitettavasti.
Meidän oli tarkoitus lähteä isännän kanssa Kauhajoelle kahdestaan, mutta kun niitä mutkia alkoi ilmaantua, niin niitä tuli sitten oikein ripakopallinen. Lopulta lähdin sitten yksin :)
Sitten alkoi sataa vettä... paljon vettä.
Ja kenellä on pyyhkijä rikki..? Minulla.
Puhelimesta oli akku loppumassa ja tiesin, etten osaa koskaan perille jos en saa käyttää puhelimen navigaattoria. Puhelinta olisi tarvittu muutenkin..
Näyttelypaikalla oli mukava pieni koppero, jossa sihteekin istui ja pääsimme sinne edes vähäsen sateensuojaan. Mutta kylmä siellä tuli!
Itse koirien esittäminen tapahtui taivasalla, ja sehän ei ole mitään helppoa vesisateessa, kun esitettävänä on tuollainen trasselitukko :)
No loppu hyvin, kaikki hyvin, Tilke oli narttujunnujen ykkönen :) Tosin samassa luokassa ei ollut kuin yksi koira Tilken lisäksi :) Mutta tuomari kehui kuitenkin valtavasti meidän Tilke-prinsessaa <3
Paras narttu -kehästä sai nuorukaiset lähteä kotiin kehittymään, mutta hyvä mieli jäi. Tästä on hyvä jatkaa huomenna Tuurissa! :)
Kotimatkaksi sain pyyhkijän korjattua ja hain vielä matkaevääksi jätskiä ja karkkia, joten ihan hyvä reissu oli :)
Sattuneesta syystä kuvia tuolta reissulta ei ole ollenkaan, valitettavasti.
Meidän oli tarkoitus lähteä isännän kanssa Kauhajoelle kahdestaan, mutta kun niitä mutkia alkoi ilmaantua, niin niitä tuli sitten oikein ripakopallinen. Lopulta lähdin sitten yksin :)
Sitten alkoi sataa vettä... paljon vettä.
Ja kenellä on pyyhkijä rikki..? Minulla.
Puhelimesta oli akku loppumassa ja tiesin, etten osaa koskaan perille jos en saa käyttää puhelimen navigaattoria. Puhelinta olisi tarvittu muutenkin..
Näyttelypaikalla oli mukava pieni koppero, jossa sihteekin istui ja pääsimme sinne edes vähäsen sateensuojaan. Mutta kylmä siellä tuli!
Itse koirien esittäminen tapahtui taivasalla, ja sehän ei ole mitään helppoa vesisateessa, kun esitettävänä on tuollainen trasselitukko :)
No loppu hyvin, kaikki hyvin, Tilke oli narttujunnujen ykkönen :) Tosin samassa luokassa ei ollut kuin yksi koira Tilken lisäksi :) Mutta tuomari kehui kuitenkin valtavasti meidän Tilke-prinsessaa <3
Paras narttu -kehästä sai nuorukaiset lähteä kotiin kehittymään, mutta hyvä mieli jäi. Tästä on hyvä jatkaa huomenna Tuurissa! :)
Kotimatkaksi sain pyyhkijän korjattua ja hain vielä matkaevääksi jätskiä ja karkkia, joten ihan hyvä reissu oli :)
tiistai 22. toukokuuta 2012
Ajantappamista
Täällä vain odotellaan seuraavaa näyttelyä, joka on Kauhajoella 2.6..
Tuntuu, että nyt on Tilke aivan upeassa karvassa. Toivottavasti menisi näyttely hyvin <3
lauantai 12. toukokuuta 2012
maanantai 7. toukokuuta 2012
perjantai 4. toukokuuta 2012
Lenkillä
Kävimme Tilken kanssa viikon päätteeksi piiiiitkällä metsälenkillä. Nyt uskalsin päästää jo neitokaisen reippailemaan vapaana, koska juoksusta on jo sen verran aikaa. No eipä se ole kovin antavaisella tuulella ollut koko juoksun aikana, mutta hyvä silti olla varovainen.
Tilke on aina totellut "tänne"-kutsua todella hyvin. Sen opettamiseen on kyllä panostettukin :)
Tilke on aina totellut "tänne"-kutsua todella hyvin. Sen opettamiseen on kyllä panostettukin :)
"Mistä tuo ääni tuli?"
"Kivaakivaakivaa!" :)
tiistai 1. toukokuuta 2012
Tilken vappu
Joku osasi ottaa vapun ihan vaan rennosti..
Tilke on halunnut olla melkeinpä koko päivän pihalla. Ilmeisesti auringossa on ihanaa kelliä :)
Toivottavasti muutkin ovat nauttineet päivästä! Hauskaa vappua! :)
Tilke on halunnut olla melkeinpä koko päivän pihalla. Ilmeisesti auringossa on ihanaa kelliä :)
Toivottavasti muutkin ovat nauttineet päivästä! Hauskaa vappua! :)
maanantai 30. huhtikuuta 2012
Netissä kuvia mätsäristä Maalahden hallilla 1.4.2012
Tilke edustaa huhtikuun 1. päivän mätsärissä täällä.
Löytyihän sieltä mammakin :D
Ja taas on pukeutuminen sitä luokkaa, että voisi vaikka aamuisin oikeasti katsoa mitä päälleen laittaa :D
Hienoja kuvia löytyi!
Äitin syntymäpäivä
Tipsutreffien ja iltalenkin väsyttämä kaunotar ilta-auringossa :)
"Mikä tuo on..?"
Tilke lemppari nukkumapaikassaan.
Mörökölli :)
"Älä nyt hyvä ihminen enää jaksa.. anna mun nukkua.."
Jos molempia eläimellisyyksiä väsyttää yhtäaikaa, niin unimuodostelma näyttää yleensä tältä:
Tai tältä:
<3
sunnuntai 29. huhtikuuta 2012
Tipsutreffit Vaasassa 29.4.2012
Kovasti tuntui koiruuksilla vauhtia riittävän vaikka paikalle ei eksynyt kuin kaksi tipsua :) Muita rotuja löytyi sitten senkin edestä.
Harmi kun nyt kesän tullessa taitaa aluetoiminta vähän laantua. Ja me ollaan vasta nyt kunnolla touhussa mukana. Pitää nyt vain ahkerasti osallistua kaikkeen mitä on tarjolla :)
Toivottavasti ainakin näyttelyharkkoja olisi edes ne yhdet ennen Kauhajoen ryhmänäyttelyä 2.6.
Oli muutes aika loistava keksintö tuo koirapuisto! Siellä pysyi lapsetkin aitojen sisäpuolella :D
Kankaanpään ryhmänäyttely 21-22.4.2012
Kankaanpään näyttelyyn lähdettiin melkoisella itsevarmuudella Vaasan näyttelyn jälkeen ja hyvin menestyttiin sielläkin! Tilke oli JUN ERI-4 SA.
Junnunarttuja oli nyt huomattavasti enemmän kuin Vaasassa ja olivat kaikki niin valtavan hyvin käyttäytyviä ja kypsiä neitejä, että tämä saavutus oli meille valtava :)
Lisäksi meidät yllätti positiivisesti Tilken käyttäytyminen ensimmäisellä hotellireissullaan. Yövyimme näyttelyä edeltävän yön Kankaanpään hotelli Lumiaisessa ja kaikki meni kyllä todella hyvin. Vähäsen piti pörähdellä käytävältä kuuluville äänille ja varsinkin, kun Tilke kuuli, että siellä taitaa olla oikein kilpakumppaneitakin viereisissä huoneissa! Mutta kertaakaan ei neitokainen haukkunut tai vaikuttanut muutenkaan levottomalta. Aamuvarhaisella lähdettiin kävelemään Kankaanpään hiljaisille kaduille ja ihmeteltiin sisukasta tikkaa, joka yritti tehdä reikää valotolppaan sekä Kankaanpään lukuisia yökerhoja :) Kuinka monta niitä pitää oikein olla..? :D
Nyt sain esitettyä Tilkeä paremmin kuin Vaasassa. Ehdin viikon aikana totuttaa sen siihen, että pidän niskan puolelta remmistä kiinni, eikä silloin ole aina tarvettä vetää koko kroppaa vintturaan :)
Näin oli huomattavasti helpompaa ja kun kaikki muutkin näyttävät niin tekevän, niin näillä mennään.
Junnunarttuja oli nyt huomattavasti enemmän kuin Vaasassa ja olivat kaikki niin valtavan hyvin käyttäytyviä ja kypsiä neitejä, että tämä saavutus oli meille valtava :)
Lisäksi meidät yllätti positiivisesti Tilken käyttäytyminen ensimmäisellä hotellireissullaan. Yövyimme näyttelyä edeltävän yön Kankaanpään hotelli Lumiaisessa ja kaikki meni kyllä todella hyvin. Vähäsen piti pörähdellä käytävältä kuuluville äänille ja varsinkin, kun Tilke kuuli, että siellä taitaa olla oikein kilpakumppaneitakin viereisissä huoneissa! Mutta kertaakaan ei neitokainen haukkunut tai vaikuttanut muutenkaan levottomalta. Aamuvarhaisella lähdettiin kävelemään Kankaanpään hiljaisille kaduille ja ihmeteltiin sisukasta tikkaa, joka yritti tehdä reikää valotolppaan sekä Kankaanpään lukuisia yökerhoja :) Kuinka monta niitä pitää oikein olla..? :D
Nyt sain esitettyä Tilkeä paremmin kuin Vaasassa. Ehdin viikon aikana totuttaa sen siihen, että pidän niskan puolelta remmistä kiinni, eikä silloin ole aina tarvettä vetää koko kroppaa vintturaan :)
Näin oli huomattavasti helpompaa ja kun kaikki muutkin näyttävät niin tekevän, niin näillä mennään.
Kuvia
Tilke-neiti kuvattuna uudella kamerallani (joka oikeastaan innosti koko blogin perustamiseen.. saan jonkun paikan, jossa näitä räpellyksiä esitellä ;D).
Yo. kuvassa neitokainen on kovin kovin väsynyt.. Tilke pääsi painimaan siskoni koiran kanssa, joka on varmaankin Tilken paras koirakaveri :)
Ao. kuvassa piti kokeilla vähän sinisenä kuvaamista, kun kamerasta sellainenkin ominaisuus kerran löytyy :) Vielä kun osaisi tuon punasilmäisyyden poistaa. En ole vielä asentanut koneelle kameran mukana tullutta kuvankäsittelysoftaa, jolla pystyy tekemään varmasti vaikka ja mitä.. sen aika on sitten kun kuvaamiselta maltan :)
Luut maistuu niin kovin kovin hyvältä :)
Vauva <3
Vaasan kansainvälinen koiranäyttely 14-15.4.2012
Tilke aloitti näyttelyuransa UPEASTI 9 kuukauden ja 1 päivän ikäisenä Vaasassa tuloksella PN3 ja varaserti! :)
Päivä oli hyvin pitkä, mutta samalla hyvin antoisa. Tilken veli Toby oli urosten kolmonen ja saaden lisäksi sertin. Sisaruksilla oli uskomaton uran aloitus :)
Itse olen aivan valtavan innoissani, kun pääsen vihdoin näyttelytoimintaan mukaan ja vielä tuollaisen upean koiran kanssa <3
Opin myös päivän aikana paljon juttuja ja päätin opettaa Tilkeä sille, että pidän sitä esittäessä remmin avulla "niskasta kiinni". Eli pidän päätä paikallaan remmin avulla. Vaikka vapaana seisottaminen onnistuukin kotona aivan valtavan hyvin, niin se näyttelyalueella maassa olevien tuoksujen määrä on vastustamaton. Näin saan itseltänikin stressiä pois, ettei tarvitse koko aikaa jännittää, että mikähän Tilkeä seuraavaksi kiinnostaa enemmän kuin minä :)
Ehkä tämä kokemus tästä pikkuhiljaa karttuu :)
Päivä oli hyvin pitkä, mutta samalla hyvin antoisa. Tilken veli Toby oli urosten kolmonen ja saaden lisäksi sertin. Sisaruksilla oli uskomaton uran aloitus :)
Itse olen aivan valtavan innoissani, kun pääsen vihdoin näyttelytoimintaan mukaan ja vielä tuollaisen upean koiran kanssa <3
Opin myös päivän aikana paljon juttuja ja päätin opettaa Tilkeä sille, että pidän sitä esittäessä remmin avulla "niskasta kiinni". Eli pidän päätä paikallaan remmin avulla. Vaikka vapaana seisottaminen onnistuukin kotona aivan valtavan hyvin, niin se näyttelyalueella maassa olevien tuoksujen määrä on vastustamaton. Näin saan itseltänikin stressiä pois, ettei tarvitse koko aikaa jännittää, että mikähän Tilkeä seuraavaksi kiinnostaa enemmän kuin minä :)
Ehkä tämä kokemus tästä pikkuhiljaa karttuu :)
Esittelyä
Alla olevassa kuvassa näkyvät perheemme karvanaamat.
Olemme siis siitä onnellisessa asemassa, että meillä asuu kissa ja koira sulassa sovussa saman katon alla. Yo. kuvassa molemmat ovat vielä aika pikkuisia, ikää en nyt juuri muista.
Tilke-tipsu on syntynyt siis 13.7.2011 ja Elmo-kissa on pari kuukautta vanhempi. Elmo tuli meille 12 viikon ikäisenä mummolasta. Tosin sen nimi oli silloin Elli :) Eläinlääkäri vasta kertoi sen olevan ehkä vähän tyttöinen nimi tälle meidän kollille :)
Molempia elukoita käytetään eläinlääkärissä rokotuksissa ja madotukset hoidetaan säännöllisesti. Elmo tosin on sisäkissa, joten esim. rokotukset voisi hoitaa harvemminkin, mutta emme halua ottaa riskejä, sillä Tilke käy kuitenkin pihalla jatkuvasti ja nämä kaksi ovat todella läheisissä tekemisissä keskenään.
Tilken kanssa on käyty hampaanpoistossakin kertaalleen, mutta silti suusta löytyy vielä pari maitohammasta. Eläinlääkärin mukaan niiden pitäisi irrota itsestään, joten en turhanpäiten aio mennä neitiä nukuttamaankaan.
Tilke on meillä sijoituksessa. Sen kasvattaja on siis myös omistaja. Kasvattajalta pyydettiin siis lupa myös tämän blogin avaamiseen :)
Tilke löytyy myös kasvattajan sivulta osoitteesta http://www.hoswin.fi/sijoitusnartut.html.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)