Seinäjoki 28.10.2012

Päivän tunnelmia kuvaa hyvin kaksi sanaa; kuume ja kastemato. Kuume liittyy minuun ja flunssaani, ei siinä sen ihmeempiä, mutta olotilaan vaikutti mukavasti. Kastemato ei ollut läsnä ihan siinä perinteisessä olomuodossaan vaan luulenpa, että kastemato oli ottanut haltuunsa rakkaan Tilken pienen kropan :D Tämä tapahtui pöydällä. Kuvitelkaa näyttelypöydälle kastemato. Siitä saa hyvän mielikuvan, että miten Tilke käyttäytyi :)

Tilkellähän on juoksu. Ja taisi olla viikonloppuna vielä tärppipäivät. Lauantain reenit meni oikein hyvin, ei mitään hätää. Mutta annas olla, kun pääsimme parin eksymisen kautta (joojoo, osajan vaikka missä, mutta en sitten siellä missä pitäisi) sunnuntaina näyttelypaikalle, otin Tilken boksista ja päätin reenata vähän..........

...........

Kastemato.
"Minun pyllyyni et koske!"

Ei käy kyllä moittiminen, enhän minäkään noina ah niin ihanina naisellisuuden päivinä tykkää pyllyni kopeloinnista, varsinkaan jos sen tekisi joku tuiki tuntematon tyyppi :D

Arvosteluksi saimme EH:n. Nooh.. parempi sekin kuin H.

Jos nyt ei lasketa kaikkia ihania ihmisiä ja koiria, joita tuli nähtyä näyttelyssä, niin ihan ensimmäistä kertaa näyttelyssä oleminen ahdisti. Siihen vaikutti pari ihan konkreettistakin asiaa..

1. Seinäjoki Areena oli tukittu niin täyteen väkeä, että siellä oli turha kuvitellakaan reenaavansa koiraa. Laukut paukkuivat päähän, kun yritin seisottaa Tilkeä lattialla ties kuinka pienessä tilassa.. Yleensähän "siellä jossain reunalla" on tilaa treenata ja ihmetellä, mutta ei.. nyt kaikki sellainen jäi haaveisiin vain.

2. Kävin pissattamassa Tilkeä siihen varatulla alueella. Olin kävelemässä sieltä pois ja ohitin siinä sitten naisen koirineen (ja siellähän niitä riitti). Ko. nainen puhui puhelimessa ja seisoi siinä melko keskeisellä paikalla. Ei nyt mitenkään tientukkeena, mutta kuitenkin niin, ettei ohittaminen onnistunut kovin kaukaa. Tilke ja naisen koira haistoivat toisiaan. Kerran. Siis ihan normaalisti niin, että nenät osuivat yhteen. Nainen huikkasi minulle "ÄLÄ NYT SYÖTÄ SITÄ SILLE!".. Ehkä tämä ei tarvitse enempää kommentointia tai analysointia..?

3. Toisella pissareissulla (joo, Tilkeä pissattaa ja kakkattaa USEIN näyttelyreissuilla) olin tulossa takaisin sisälle, kun yhtäkkiä jonkun Chihuahua alkoi kiljua sydäntäsärkevästi. En tiedä varmasti mitä siinä tapahtui, mutta joko joku astui päälle tai sitten toisen koira puri tai mitä lie? Kiljuminen jatkui kauan ja se jäi kyllä mieleen :(

4. Kolmannella pissareissulla (katso kohdan 3 sulut :D ) olin kävelemässä takaisin oman kehän ääreen, kun ohitin erään perheen. Mies silitti heidän mustaa isoa koiraansa (rotua en tiennyt) ja nainen huusi siinä miehelle, että "ÄLÄ NYT HINKKAA SITÄ!! SITTEN SAAT HINKATA KUN ON KEHÄSSÄ KÄYTY!!"..


Siis ihan oikeasti..? Olen tietysti täysi aloittelija näissä, mutta eikö tuolla ihan oikeasti pitäisi olla (uskaltaako edes sanoa) kivaa..? Mukavaa..?
Eikö koiraa saa edes silittää näyttelyssä?
Eikö koirat saa tervehtiä toisiaan? Ymmärrän kyllä jos koira tulee jännityksestä agressiiviseksi, mutta eikö siitä voisi ilmoittaa, että "ole kiltti, äläkä tule kovin lähelle.. tämä saattaa purra"?


Eihän sinne ole pakko mennä. Mutta näyttelyissä käyminen on mielestäni mukavaa. Minulla on siellä yleensä mukavaa ja haluaisin Tilkenkin nauttivan siitä. On ihanaa nähdä muita tipsuja ja tipsujen omistajia. On ihanaa antaa aikaa sille omalle lemmikille.
Ehkä keskityn jatkossa vain siihen omaan touhuun ja vietellään Tilken kanssa hauskoja näyttelypäiviä siellä omassa pikku kuplassamme :D

Tulevana lauantaina onkin Kankaanpään pääerikoisnäyttely. Nyt on kyllä Tilkeä hipelöity ja kourittu niin, että luulisi tottuneen. Ja aion jatkaa tätä linjaa :D Saa vain nähdä miten käydään, kun siihen tulee vieras kopeloija.

Pitäkää peukkuja! :)

Sadeasu

Loistava keksintö :D

Eikä Tilke ole moksiskaan :)

Toinen juoksu

Meidän iso tyttömme on jo 1v 3kk ja eiköhän meillä ole jo toiset juoksutkin seurana!

Tällä kertaa ei olla päästy ihan niin helpolla kuin viimeksi. Viime kerralla taisin pari veripisaraa pyyhkäistä lattialta, mutta nyt niitä on kyllä jatkuvasti kaikkialla. Ei nyt mitenkään ihan hirvitykseen asti, mutta kuitenki.

Jätettiin juoksun vuoksi eilinen mätsäri väliin. En edes tiedä saako mätsäriin juoksuisen nartun kanssa mennä, mutta ihan vain oman mielekkyyden vuoksi päätettiin, ettei mennä.

Seuravaana viikonloppuna meillä on jo Seinäjoen näyttelykin tiedossa. Eli jälleen kerran kiusaamme herrastipsuja.. :/ Pitää vain yrittää parhaansa mukaan pitää Tilkeä erillään muista, ettei kukaan pääsisi tulemaan hulluksi.

Ihanaa, kun alkaa pikkuhiljaa karvakin palailemaan. Olen syöttänyt Tilkelle kalaöljyä, harjaillut sitä useammin, käyttänyt kunnon juoksulenkeillä päivittäin. Ja aina lenkin päätteeksi otamme pihallamme omat pienet näyttelyharjoitukset :)

Tilken kasvattajan luo syntyi pentujakin.. ei tee yhtään mieli, ei.. ;)

Mutta ei vain voi vielä tässä vaiheessa, kun asuntomme on jo tällekin kokoonpanolle melkoisen pieni :/

Ehkä sitten joskus :)

Lisäinnostusta

Aluetoiminta.

Jostain uskomattoman typerästä syystä (tämän pitäisi kyllä olla monikko) sille löytää aina niin kovin vähän aikaa. Talonrakennus, häät.. tekosyitä :D

Mutta aina kun vain saa jostain varastettua aikaa ja ilmaannuttua oikeaan paikkaan oikeaan aikaan, niin ai että miten se piristääkään ja tuo taas sellaista ihanaa yhteenkuuluvuuden tunnetta muiden tipsuomistajien ja kaiken lisäksi vielä oman koirankin kanssa.

Toki meillä on Tilken kanssa paljon touhua omastakin takaa. Rakastamme molemmin pitkiä lenkkejä ihan hiljaisessa luonnossa. Tällä hetkellä lenkit tosin ovat vähän märkää sorttia. Mutta iha joka päivä me vain kömyämme itsemme sieltä neljän seinän sisältä ulos. Niinhän se on.. ei ole huonoja kelejä, on vain huonoja varusteita :D

Itselleni olen suunnitellut hommaavani vedenkestävät nastalenkkarit talveksi, jotta tuo juoksemisinto ei pääsisi vahingossakaan hiipumaan. Jos ei muuta, niin on on sitten ainakin pakko juosta, kun on uudet kengätkin ostanut :D

Tilkelle minulla on suunnitelmissa sadeasu. Se syksyinen kura ja märkyys tuntuvat menevän sinne koiran vatsanahkaan ja karvojen sisälmyksiin niin tiukasti, että se pesuoperaatio masentaa jo lenkille lähtiessä :D

Enkä tiedä miten hyväksi se on koiran ihollekaan pestä sitä joka päivä niin perusteellisesti. Eli jos sitä pukua..

Niin ja asiaan.. Meillä oli eilen näyttelyharjoitukset. Voi että miten mukavaa oli kaiken kiireen ja viikonlopputouhun keskellä pysähtyä hetkeksi ja keskittyä vain Tilkeen. Tilke on niin ihanan pirteä ja iloinen, valmis touhaamaan ja tutustumaan uusiin ihmisiin ja koiriin.

Meillä on näyttelypöydällä pieniä ongelmia hännän kanssa.. Vaikka Tilke sinne pöydälle mielellään menee, niin sitten kun tuomari lähestyy -> häntä laskee. Jotain epävarmuutta siellä siis on vaikka mielellään kyllä tuomaria pussailee ja heiluttaa häntäänsä.

Kotona harjoitellessa pöydällä seisominen sujuu hyvin ja Tilke tuntuu vain nauttivan huomiosta. Seisottaminen muutenkin sujuu mielestäni hyvin. Toki toiston mukanaan tuomaa varmuutta tarvitsemme. Mutta kun on niitä tekosyitä.. Nyt siis tiukka niska-persus-ote ihan itsestä ja reeniä.

Jokainen koiranomistajahan sen tietää miten ihania tolloja nuo karvakuonot ovat, ei kai sitä tarvitse erikseen kertoa. Se vain yllättää välillä itsenikin miten ihana side välillämme on ja miten mukavaa se yhdessä touhuaminen todella on.

Päivittäisillä lenkeillä se on sellaista menoa vain, mutta tuolla näyttelyharjoituksissa se yhdessä tekemisen ihanuus korostuu.

Mietinkin, että olisi mukavaa kehittää tuon ihanan palleron kanssa muutakin touhua. Meillä on erkkarin jälkeen aluetoiminnan puitteissa agilityyn tutustumista. Olisikohan se meidän juttu? Ainakin teen taas väkisin aikaa, että päästään Tilken kanssa paikalle :)